Viimeisimmät

tarvitsemme kuntaliitoksen ja kaupunginosavaltuustot.

23 lokakuun, 2012

Pääkaupunkiseutu kaipaa kahta erisuuntaista demokraattista uudistusta.

Pääkaupunkiseudun kuntien haitallinen verokilpailu ja vaikea yhteistyö pitäisi ratkaista kuntaliitoksella. Yhtenäinen metropoli lopettaisi kilpailun hyvistä veronmaksajista ja mahdollistaisi koko alueen järkevämmän suunnittelun.

Silloin kuitenkin valta kaikista päätöksistä siirtyisi entistä kauemmaksi tavallisista kaupunkilaisista. Helsingissä valtuusto on jo nyt huomattavasti kauempana kuin muissa kaupungeissa. Mikäli kaupungin koko tästä vielä kaksinkertaistuisi, tarvittaisiin myös toimivia kaupunginosavaltuustoja.

Kaupunginosavaltuustoissa kaikkien alueiden ääni pääsee kuuluviin, alueiden kehittämisessä voidaan keskittyä niiden todellisiin ongelmiin ja valta siirtyy lähelle asukkaita. Ne tarjoaisivat lähialueen kehittämisestä kiinnostuneille keinon osallistua politiikkaan – tätä nykyä Helsingin kaupunginvaltuusto koostuu pääasiassa ammattipoliitikoista.

Vallan siirtäminen nykyisiltä, itsenäisiltä kaupungeilta epädemokraattiselle, ylikunnalliselle elimelle ei ratkaise kuntien välisen kilpailun ongelmaa eikä tuo valtaa lähemmäs kaupunkilaisia.

***

Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien vaalilupaus-osiossa 23.10.2012.

left alliance top 10 election themes.

20 lokakuun, 2012

Housing prices down!

The high cost of housing is a major cause of poverty in Helsinki. A swift increase in the availability of affordable rental housing would correct this anomaly in the housing market. A construction department within the City Council would free the market from the stranglehold of major real estate developers. Housing is a basic right of both young people and the elderly.

Direct democracy and autonomous councils for city districts!

The reform of local government requires public servants to involve residents at all stages of policymaking. Decisions must be taken by elected councils in the city districts and in the whole region, instead of disconnected joint bodies of several municipalities.

The era of outsourcing and corporatization is over!

Public services are more reliable and cost-effective when they are run as in-house operations of local government. This also ensures that citizens can fully influence the services both by electing city council members, and interacting with them.

Social and health services locally and according to citizens’ needs

The fusion of social and health care sectors in Helsinki must result in new local service centres, which citizen and employees will help develop. Health centre fees must be abolished, along with unreasonable waiting times.

Free spaces and urban culture!

Urban space belong to everyone, and residents should be allowed to leave their mark on it. We want more urban and guerrilla farming and legal places for street art! We need public non-commercial spaces in various city districts for residents to meet and do things together. More resources should be available for culture and arts.

Learning together!

Schools and daycare need be adequately staffed, also in pupil welfare services (school nurses, curators, psychologists) and supporting school dropouts. The state should allocate more student places in vocational institutes in Helsinki and arrange more apprenticeship training. The social exclusion of young people is more expensive in the long run. Citizens must be able to find daycare services near their homes.

Public services are meant to be free of charge!

Admission fees are equally senseless in libraries, museums and healthcare centres alike. The Left Alliance advocates the long-term aim of free public transport by cutting fares and increasing discounts for students, pensioners and the unemployed. The City must also provide public sports facilities free of charge.

For basic income!

The Helsinki Left Alliance is seeking political and organisational support for a proposal to introduce a basic income scheme in the city as an experimanetation. Any basic income model has to reduce poverty without reducing the level of social security.

For a carbon-neutral Helsinki!

Instead of merely adapting to climate change and emission limits, it makes more sense and is also economically wiser to take an active approach and anticipate the direction of change. A cut of 40 per cent in carbon emissions must be achieved by the year 2020, as the latest climate science requires. Energy efficiency and the development of future energy solutions are also good economic policy.

An end to social segregation of city districts!

We must not let any area spiral out of control with accumulating social and economic problems. Good standards of local amenity and atmosphere must be assured in all areas, both through diversified housing structure and comprehensive local service provision.

So who’s going to pay all this?

Although Helsinki is an affluent city, it could start to decay if we let public services deprive and be privatised. Many proposals of the Left Alliance will directly enhance the city’s economy. Prompt measures to ensure social support, health care and housing for all will be a great deal cheaper in the long run than making people wait endlessly in queues for services.

The key question is how we prioritise our spending. The Left Alliance gives priority to abiding the laws that define basic services for citizens. Everybody also has a right to housing. Profits from the City’s public enterprises and incorporated services must be used for improving the well-being of the residents.

Verklig hållbarhet behöver både ett klimattak och en social grundmur

18 lokakuun, 2012

Efter en politisk diskussion förra veckan konstaterade en grön kollega åt mig att ”vi gröna är ju mer fokuserade på miljöfrågor medan ni i vänstern prioriterar sociala frågor”. Konstaterandet kom väldigt spontant och utan några större baktankar. Det är väl så många tänker när de vill dra skiljelinjer mellan våra partier. För mig känns det ändå väldigt konstgjort och udda att ställa människor och miljö mot varandra.

Om man vill definiera ett specifikt vänsterperspektiv på miljöfrågor är det inte att man prioriterar människan framom miljön. Klimat- och sociala begränsningar är starkt sammankopplade och för en verklig hållbar framtid måste det ske förändringar som tar i beaktande helheten. Hållbar utveckling handlar om att försäkra allas mänskliga rättigheter, som mat, vatten och hälsovård, utan att användningen av jordens resurser överskrider en hållbar nivå.

Välgörenhetsorganisationen Oxfam har arbetat fram hållbarhetens cirkel, eller donits som de kallar den, för att påvisa hur hållbarhet är ett genomgående tankesätt.
källa.

Vi behöver hållbarhetspolitik med helhetstänk som lägger mänskligheten inom ramen av miljötaket och den sociala grundmuren. I värsta fall kan den internationella miljöpolitiken leda till ökad global ojämlikhet. Vi måste alltså bekämpa fattigdom samtidigt som vi börjar utnyttja planetens förnybara resurser på ett sätt som förbättrar livsvillkoren för de 1,4 miljarder människor som lever på under 1,25 dollar per dag.

Personligen ställer jag mig försiktigt skeptisk till att detta görs genom den typen av grön ekonomi som förespråkar ett kapitalistiskt system med fortsatt oändlig ekonomisk tillväxt och som enbart vill ersätta dagens bruksvaror med “gröna” varor. En fri marknadsekonomi som utgår från en konstant förhöjning av vår levnadsstandard i väst går inte ihop med de förändringar vi måste göra i våra konsumptionsvanor samt den omfördelning av resurser som behövs för att ha en chans att bygga upp en globalt jämlik och hållbar framtid.

För att knyta tillbaka till kommunalpolitiken så finns det inte heller belägg för att påstå att Vänsterförbundet inte aktivt skulle bevaka miljöfrågor. Tvärtom har vänsterns politiska representanter aktivt främjat bland annat ekologiskt byggande, förbättringar av energipolitiken och kollektivtrafiken i såväl nämnder som i fullmäktige. Att vara vänster eller att rösta på Vänsterförbundet innebär inte en röst bort från en hållbar framtid, utan en röst för ett helhetstänk som innebär både social rättvisa och klimatvänlighet.

Kaupungin tarjottava oma tila naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille

11 lokakuun, 2012

Yksi vaaliteemoistani on luoda Helsinkiin matalan kynnyksen tukipalveluja lähisuhdeväkivallan uhreille. Naisiin kohdistuvan väkivallan määrään ja riittämättömiin ehkäiseviin toimiin Suomessa on kiinnitetty huomiota myös kansainvälisesti YK:n naisten syrjinnän vastaista sopimusta valvovan CEDAWin toimesta. Helsingin Seudun Vasemmistofeministit järjestivät maanantaina keskustelutilaisuuden lähisuhdeväkivallan ehkäisystä ja uhrien auttamisesta Helsingissä. Paikalla oli monipuolinen paneeli koostuen kaupungin ja tukijärjestöjen edustajista.

Sosiaalityöntekijä ja vasemmistolainen kunnallisvaaliehdokas Petra Malin teki heti keskustelun aluksi selväksi, että matalan kynnyksen palveluita ei ole, eikä aikuistyön työntekijöillä ole asianmukaista asiantuntemusta kohdata väkivallan uhreja ja tunnistaa väkivallan merkkejä kohtaamisissaan. Sen sijaan tukijärjestöjen parissa löytyi laajasti asiantuntemusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen monimuotoisuudesta. Kristiina Hannilla Tyttöjen talosta kertoi heidän järjestämänsä seksuaalisen väkivaltaryhmän osallistujien määrän moninkertaistuneen viime vuosina. Myös toiminnanjohtaja Karola Grönlund Pääkaupungin turvakodista kertoi Kilpolan avo- ja asumisyksikön olevan jatkuvasti lähes tai täysin täydessä käytössä. Helsinki on myös sitoutunut olemaan avuksi, kun Espoon turvakoti pian suljetaan. Tilan riittäminen vaikuttaa kuitenkin uudessa tilanteessa hyvin epävarmalta.

Tiedon ja keskitettyjen palveluiden puute on tällä hetkellä suuri ongelma. Asianmukaista koulutusta tulisi järjestää etenkin terveys- ja sosiaalialan henkilökunnalle ja terapiaan olisi päästävä myös ilman kumppania. Tällä hetkellä etenkin lapsettomat naiset ohjataan kolmannen sektorin puoleen. Väkivallasta puhuminen ei saisi olla tabu, vaan keskustelu pitäisi aloittaa varhaisessa vaiheessa, kuten neuvolassa, ja jatkaa johdonmukaisesti koulun terveydenhuollossa. Tasa-arvokasvatusta lisäämällä voidaan ennaltaehkäistä väkivaltaisia tekoja.

Helsinki on allekirjoittanut eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan, joka muun muassa velvoittaa kuntaa analysoimaan turvallisuutta koskevaa tilastotietoa sukupuolinäkökulmasta. Peruskirjan allekirjoittaneet sitoutuvat myös tarjoamaan erityisiä tukirakenteita sukupuolittuneen väkivallan uhreille. Tällä hetkellä Helsingissä ei ole näitä palveluita. Tarjolla olevat palvelut ovat suurimmaksi osin kytkeytyneet lastensuojeluun, eivät naisten suojeluun. Pia Puu Oksanen, Suomen Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija, huomautti paneelikeskustelussa, että resursseja näiden sopimuksien noudattamiseen ei ole eikä niitä ole suunnitteilla.

Puu Oksanen kertoi hyvän esimerkin Wienin kaupungista, jossa kaupungin keskustassa on kaikille naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille matalan kynnyksen apupiste. Tähän meidän on pyrittävä myös Helsingissä. Tarvitsemme tilan, johon voi kävellä sisään varaamatta aikaa, jossa on asiantunteva henkilökunta sekä mahdollisuus saada pitkäjänteistä apua. Tällä hetkellä Helsingissä ollaan muutoksen keskellä: sosiaali- ja terveyskeskukset yhdistyvät, mikä tulee vähentämään alan palveluja kehittävää henkilökuntaa. Samaan aikaan 43,5 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista on tutkimuksen mukaan joutunut väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Kansainvälisten dokumenttien allekirjoittamisen on tarkoitettava jotain. Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin huomautus naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä Suomessa on otettava vakavasti. Panostaminen lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen on tahtotilasta kiinni.

bostäder./asuntoja.

1 lokakuun, 2012

Staden måste ta tag i bostadslöshetens allvarliga utmaning. Det kan påverkas!

Tack vare långvarig och enveten politik har man i Helsingfors lyckats påverka långtidsbostadslösheten och vända den oroväckande utvecklingen. Men samtidigt som Finland urbaniseras och Helsingfors vill profilera sig internationellt lockande, måste det finnas plats för alla invånare. Vi kan inte köra en bostadspolitik som betjänar endast några enstaka grupper – överallt i Helsingfors måste det finnas hem för människor med olika inkomstnivåer och bakgrunder.

Flera Helsingforsbor lever nära gränsen för relativ fattigdom eller har en osäker inkomst. Den här osäkerheten kombinerad med bostädernas höga hyror är ett hot som måste tas på allvar. Bara en större motgång, som till exempel att
man blir sjuk, mister jobbet eller skiljer sig kan leda till bostadslöshet. Bostadslösheten ökar å sin sida risken för marginalisering. Därför borde bostadslösa ha förkörsrätt för stadens hyresbostäder. I situationer där den boende vräks borde staden också erbjuda en hyreslägenhet.

Staden borde också erbjuda mycket fler hyresbostäder med skäliga hyror. Byggandet av bostäder kan tryggas till exempel genom att bilda en egen byggnads- och reparationsenhet som ansvarar för mångsidigt byggande.

Utöver flera hyresbostäder borde staden också grunda mindre enheter för krislogi. Enheterna skulle lämpa sig bättre för bostadslösa unga, invandrare och rusfria stadsbor än de stora mottagningscentralerna.

Kaupungin on vastattava asunnottomuuden vakavaan haasteeseen. Siihen voidaan vaikuttaa!

Pitkäjänteisen politiikan avulla Helsingissä ollaan pystytty puuttumaan pitkäaikaisasunnottomuuteen ja kääntämään huolestuttavan kehityksen suuntaa. Kuitenkin samalla kun Suomi kaupungistuu ja Helsinki haluaa profiloitua kansainvälisesti houkuttelevana, on kaikille asukkaille löydyttävä tilaa. Emme saa lähteä pelkästään yksittäisiä ryhmiä palvelevaan asuntopolitiikkaan – kaikkialta Helsingistä on löydyttävä koteja eri tuloluokista ja taustoista tuleville asukkaille.

Monet helsinkiläiset elävät suhteellisen köyhyyden rajoilla tai epävarmojen tulojen varassa. Tämä epävarmuus yhdistettynä asuntojen huimiin vuokriin on uhka, johon on suhtauduttava vakavasti. Yksikin suurempi vastoinkäyminen, kuten sairastuminen, työpaikan menettäminen tai avioero, voi johtaa asunnottomuuteen. Asunnottomuus taas lisää suuresti syrjäytymisen riskiä. Tämän takia asunnottomien tulisi olla etusijalla kaupungin vuokra-asuntojonossa. Myös häätötilanteissa kaupungin olisi tarjottava vuokra-asuntoa.

Kaupungin tulisi tarjota myös runsaasti enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Asuntojen rakentaminen voidaan turvata esimerkiksi perustamalla kaupungin oma rakennus- ja korjaamisyksikkö, joka voisi huolehtia monipuolisesta rakentamisesta.

Useampien vuokra-asuntojen lisäksi kaupungin olisi perustettava pienempiä kriisimajoitusyksiköitä, jotka sopisivat suuria vastaanottoyksiköitä paremmin esimerkiksi asunnottomiksi jääneille nuorille, maahanmuuttajille ja päihteettömille kaupunkilaisille.