Viimeisimmät

hållbart helsingfors./kestävä kaupunki.

1 lokakuun, 2012

Byggandet av ett kolneutralt, ekologiskt och socialt bärande Helsingfors är inte ett alternativ. Det är en nödvändighet.

Framtidens Helsingfors måste byggas som en förebild för hållbar utveckling. Vi kan inte längre leva i tron att vi är den sista generationen på planeten eller i staden. Vi kan inte heller godkänna att vår välfärd byggs på någon annans bekostnad.

Staden måste bära sitt ansvar med egna anskaffningar och möjliggöra miljövänlig verksamhet för invånarna. En hållbar stad beaktar både miljö- och socialaspekter i allmänna anskaffningar.

En tät stadsstruktur, övergång till 40 % målsättning för minskningen av utsläpp samt att avstå från fossila bränslen är några exempel på stadens möjliga åtgärder. Helsingfors har planerat bostadsområden utan bilplatser. Det här påverkar bostädernas pris och invånarnas miljöbeteende. Ännu fler bilfria områden borde planläggas och samtidigt måste man utveckla de allmänna transportmedlen och cykelvägarna för att stöda boendet. Kollektivtrafikens kvalitet borde förbättras och biljettpriserna sänkas. För att finansiera det här borde ett försök med trängselavgifter inledas. Centrum borde utvecklas mot ett bilfritt håll, det kunde inledas genom att göra en esplanad till en gågata och den andra dubbelriktad.

Återvinningen och cyklandet måste bli lättare. I Helsingfors är innergårdarna i flera kvarter inhägnade och varje husbolag har bara en liten plätt till sitt förfogande. Staketen på innergårdarna borde rivas så att kvarteren kunde utnyttja gårdarna och planera avfallshanteringen gemensamt. Då kunde insamlingspunkterna bli mer mångsidiga och flera ställen kunde ha till exempel metall- eller glasinsamling. Helsingfors har planlagt flera förbättringar för cyklisterna. Förbättringarna förverkligas ändå för långsamt. Antalet cykelparkeringar och cykelramper i trappor borde öka genast.

En ekologiskt och socialt hållbar stad är också en stad där det är bra att bo och där man kan forma stadskultur.

Hiilineutraalin, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän Helsingin rakentaminen ei ole vaihtoehto. Se on välttämättömyys.

Tulevaisuuden Helsingin on rakennuttava kestävän kehityksen esikuvaksi. Emme voi elää kuvitellen, että olemme viimeinen sukupolvi tällä planeetalla tai tässä kaupungissa. Myöskään emme voi hyväksyä hyvinvointimme rakentamista toisten riiston varaan.

Kaupungin on kannettava vastuunsa omissa hankinnoissaan ja mahdollistettava asukkaiden ympäristöystävällinen toiminta. Kestävä kaupunki ottaa niin ympäristölliset kuin sosiaaliset näkökulmat huomioon julkisissa hankinnoissaan.

Tiivis kaupunginrakenne, siirtyminen 40 % päästövähennystavoitteeseen sekä fossiilisista energialähteistä luopuminen ovat pari esimerkkiä kaupungin mahdollisista toimenpiteistä. Helsinkiin on tulossa asuinkohteita joihin ei ole kaavoitettu autopaikkoja. Tämä vaikuttaa asuntojen hintoihin ja asukkaiden ympäristökäyttäytymiseen. Autopaikattomia kohteita tulisi kaavoitta runsaasti enemmän ja julkista liikennettä sekä pyöräteitä kehittää kohteiden tueksi. Joukkoliikenteen laatua tulee parantaa ja lippujen hintoja laskea. Tämän rahoittamiseksi tulee aloittaa ruuhkamaksukokeilu. Keskustaa tulisi kehittää autottomaan suuntaan, voisi aloittaa tekemällä yhdestä esplanadista kävelykatu ja toisesta kaksisuuntainen.

Kierrättäminen ja pyöräily on tehtävä helpommaksi. Helsingissä useimpien korttelien sisäpihat ovat aidattu ja jokaiselle taloyhtiölle jää käytettäväksi vain pieni läntti. Sisäpihojen aidat tulisi purkaa ja kortteleiden yhteisesti suunnitella jätehuolto, jolloin keräyspisteiden monipuolisuutta voisi laajentaa ja useammalle paikalle sijoittaa esimerkiksi metallin- ja lasinkeräystä. Helsinkiin on kaavoitettu useita parannuksia pyöräiliöiden hyväksi. Parannuksent kuitenkin toteutetaan liian hitaasti. Pyöräparkkeja ja portaisiin sijoittuvia pyöräliuskoja tulisi lisätä välittömästi.

Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kaupunki on myös sellainen, jossa on hyvä asua ja jossa pääsee muodostumaan kaupunkikulttuuria.

Nej till närrelationsvåld / Lähisuhdeväkivallalle loppu

1 lokakuun, 2012

I en bra stad måste både hemmen och gatorna vara säkra för alla invånare. Vi kan göra något åt våldet som riktas mot kvinnor.

I Finland är våld som riktas mot kvinnor vanligt. Enligt en undersökning från år 2005 har 43,5 procent av över 15-åriga finländska kvinnor råkat ut för våld eller hotelser om våld. Psykiskt, fysiskt eller sexuellt våld som riktar sig mot kvinnor är ett hinder för jämlikhet mellan könen.

I Helsingfors förekommer våldet mot kvinnor både inom hemmets väggar och på allmänna platser. Under det senaste året har det förekommit både familjemord i hemmen och våldtäkter i den allmänna trafiken. Ändå erbjuder Helsingfors inte hjälp för dem som råkat ut för våld i närförhållanden. Eftersom antalet skyddshem minskar i huvudstadsregionen ökar behovet av preventiva och lätt tillgängliga tjänster. Alla offer för närrelationsvåld har inte familj, så tjänsterna kan inte ordnas av familjerådgivningen eller barnskyddet. Offren ha möjlighet till individuella diskussioner med ett proffs inom våldsfrågor och hjälp måste fås enligt walk in-principen.

Vi måste frångå en retorik som skuldbelägger offren för sexuellt våld. Trygghet säkras av polisens praxis och säkerheten på utomhusområden, inte genom kvinnors klädsel. Att ta till exempel belysning på allmänna utrymmen i beaktande är otroligt viktigt då man bygger en säker stad.

Jag har skrivit under Amnestys vädjan om bättre kommunala tjänster för kvinnor utsatta för våld och uppmuntrar alla att göra det samma.

Hyvässä kaupungissa niin kotien ja katujen on oltava turvallisia kaikille asukkailleen. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan voidaan puuttua.

Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan 43,5 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Naisiin kohdistuva henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta on vakava este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle.

Helsingissä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy niin oman kodin seinien sisällä kuin julkisissa tiloissa. Viime vuoden sisällä Helsingissä on taas tapahtunut sekä perhesurmia kodeissa että raiskauksia julkisessa liikenteessä. Kuitenkaan Helsingissä ei ole tarjolla matalan kynnyksen apupalvelua lähisuhdeväkivaltaa kokeneille. Samalla kuin pääkaupunkiseudulla turvakoteja vähennetään, ehkäisevien ja helposti lähestyttävien palveluiden tarve vain kasvaa. Kaikki väkivallan uhrit eivät ole perheellisiä, joten palveluita on saatava perheneuvoloiden ja lastensuojelun ulkopuolelta. Uhreille tulisi järjestää mahdollisuus yksilökeskusteluun väkivaltakysymyksiin erikoistuneen ammattilaisen kanssa ja apua tulee saada walk in-periaatteella.

Meidän on päästävä irti sexuaalisen väkivallan urhia syyllistävästä retoriikasta. Turvallisuuden takaa poliisin käytännöt ja ulkoalueiden vaarattomuus, ei naisten pukeutuminen. Esimerkiksi julkisten alueiden valaistus on ensiarvoisen tärkeitä turvallisen kaupungin rakentamisessa.

Olen allekirjoittanut Amnestyn vetoomuksen paremmista kunnallisista palveluista väkivaltaa kokeneille ja rohkaisen kaikkia tekemään samoin.

grundinkomst./perustulo.

1 lokakuun, 2012

Nyttan av grundinkomst börjar på kommunal nivå – Helsingfors ska gå i spetsen för projektet!

Diskussionen om grundinkomst har ökat kraftigt på sistone. Flera partier och grupper har försiktigt börjat understöda tanken om en universell grundinkomst i stället för den nuvarande djungeln av olika stöd. Grundinkomsten är det bästa sättet att avlägsna inkomstfällor och göra mottagandet av jobb mer lönsamt samt erbjuda ett mänskligare liv för småinkomsttagare och för människor som befinner sig i jobbiga livssituationer. Vi kan ändå inte förutspå grundinkomstens alla påverkningar utan ett lokalt försök.

Helsingfors skulle nu ha chansen att vara föregångare inom inkomstmodeller både i Finland och Europa. I samarbete med partier, föreningar och invånare borde nu beredas ett förslag om ett regionalt försök. Grundinkomsten påverkar också kommunens ekonomi, eftersom den skulle ersätta kommunens utkomststöd och skulle därmed minska på kommunala skillnader. För tillfället betalar Helsingfors en stor del av huvudstadsregionens kostnader inom sociala problem.

Perustulon käyttöönotto alkaa kunnalliselta tasolta – Helsinki hankkeen kärkeen!

Perustulokeskustelu on viime aikoina ollut voimakkaassa nousussa. Monet eri puolueet ja ryhmät ovat varovasti alkaneet kannattaa ajatusta universaalista perustulosta nykyisen tukiviidakon sijaan. Perustulo on mahdollisuus poistaa tuloloukkuja ja tehdä työn vastaanottamisesta kannattavampaa sekä tarjota inhimillisempi elämä myös pienituloisille ja hankalassa elämäntilanteessa oleville. Emme kuitenkaan voi ennakoida perustulon kaikkia vaikutuksia ennen paikallista kokeilua.

Helsingillä olisi nyt paikka olla niin Suomen kuin Euroopan toimeentulomuotojen edelläkävijä.Yhteistyössä puolueiden, järjestöjen ja asukkaiden kanssa tulisi valmistaa ehdotus alueellisesta kokeilusta. Perustulolla on myös vaikutuksia kunnan talouteen, koska se korvaisi kunnan maksaman toimeentulotuen ja poistaisi näin kuntien välisiä eroja. Tällä hetkellä Helsinki kantaa erittäin suuren osan koko pääkaupunkiseudun sosiaalisten ongelmien kustannuksista.

Luokkatausta vaikuttaa akateemisen maailman moninaisuuteen suomessakin

26 syyskuun, 2012

Suomalainen koulutuspolitiikka rakentuu ajatukseen koulutusmahdollisuuksien turvaamiseen perhetaustasta riippumatta. Rakenteelliset ratkaisut, kuten maksuton koulutus, eivät kuitenkaan poista luokan, sukupuolen ja kasvatusympäristön vaikutusta akateemisen uran sekä elämän rakentamiseen.

Monet suomalaiset työväenluokkaisten naisten suhdetta koulutukseen ja omaan luokkataustaansa käsittelevät tutkimukset on tehty nuorista omaa luokkataustaansa uusintavista naisista. Poikkeus on Mari Käyhkö, jonka vuonna 2011 julkaistu artikkeli ”Vieras omassa perheessä: Koulussa hyvin menestyneiden tyttöjen koulunkäynti työläisperheessä” käsittelee niin nuorempien kuin vanhempien yliopistossa opiskelevien työväenluokkaisten naisten ja heidän perheidensä suhdetta koulutukseen. Käyhkö keskittyy luokan kokemukseen sekä niihin osatekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet naisten koulutusvalintaan. Kuten Evans, myös Käyhkö päätyy siihen, että yliopisto-opiskelu ei ollut itsestäänselvyys tai itsetarkoitus naisille. Myöskään suomalaiset naiset eivät opiskelleet ainoastaan kartuttaakseen kulttuurista pääomaansa. Monet naisista perustelivat opintojaan lukemisesta pitämisellä sekä tiedonjanolla. Kukaan ei maininnut halua katkaista suhdettaan luokkataustaansa. Päinvastoin kuin Evansin tutkimuksessa, nämä naiset eivät opiskelleet saavuttaakseen paremmat olosuhteet perheelleen. Monet heistä eivät itse asiassa halunneet mainita opinnoistaan sukulaisilleen, jottei heitä syyllistettäisi halusta olla jotain ”erikoista”.

Luokan vaikutusta akateemisissa valinnoissa ja akateemisessa yhteisössä ei tule vähätellä. Myös luokan yhteys sukupuoleen on huomioitava asia. Yksilön identiteetti ja asema yhteiskunnallisissa hierarkioissa eivät koskaan perustu yksinomaan yhteen rakenteeseen. Niin luokka kuin sukupuolikin vaikuttavat erinäisten pääomien muotojen saavuttamiseen, jonka takia näitä eri rakenteita on hyvä käsitellä yhdessä.

Suomessa koetaan, että korkeakoulutus on kaikkien nuorten saavutettavissa. On kuitenkin myönnettävä, että luokkataustasta riippuen nuorilla on niin erilaiset lähtökohdat, tulevaisuuden odotukset ja suhde lähiympäristöönsä, että se väistämättä vaikuttaa koulutukseen hakeutumiseen. Vaarana on, että mikäli samalla kuin suomalaisen korkeakoulutuksen määrää vähennetään, niin akateemisen yhteisön keskiluokkainen hegemonia kasvaa. Moninainen akateeminen tutkimusyhteisö tuottaa monipuolisempaa tietoa ja vastaa paremmin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Teksti on otos kolumnista, joka julkaistiin Helsingin yliopiston Sitoutumattoman vasemmiston Toimenpide-lehdessä. Ett utdrag ur kolumnen som publicerades i tidningen Toimenpide av Obunden vänster vid Helsingfors universitet. Tidningen i sin helhet finns att läsa på adressen: http://issuu.com/sitvas/docs/toimenpide2012

Stolthet krossar fördomar

4 elokuun, 2012

I juni ordnades Pride-veckan i Helsingfors. Det ökande hatpratet och hårdnade samhällsklimatet inspirerade årets tema som var utrymme. Under veckans lopp ordnades program för att ge utrymme för den härliga mångfald av genusorienteringar, sexualiteter och personligheter som finns bland stadsborna och alla som kommit till Helsingfors för veckan. Evenemangen kulminerade i en parad som enligt arrangörerna lockade en rekordmängd på runt 8000 deltagare.

Ändå fanns det några som tyckte annorlunda. För två år sedan attackerade två personer Pride-paraden i Helsingfors med gas och i år kastades ägg på de glada paraddeltagarna. Det är inte enbart i Helsingfors som det nyligen skett attacker mot mångfald och jämlikhet. Vänsterpolitikern Dan Koivulaakso blev sprayad med pepparspray i samband med North Pride i Uleåborg. I Jyväskylä ordnar föreningen Aslan något som de kallar för en harmoniseringskurs. Ett av kursens mål är att få homosexuella, lesbiska och bisexuella att få hjälp med sin sexualitet, ”bota” den och få ett djupare förhållande med gud. Kursen är en del av den världsomfattande religiösa föreningen Desert Stream:s verksamhet.

Fallet i Jyväskylä har väckt uppmärksamhet även utanför Finland. Organisationen All Out som jobbar internationellt för alla sexualiteters rättigheter har en pågående namninsamling mot ”botande av homosexualitet” och Desert Stream. Den 31sta juni skickade de ut en varning om kursen som skall hållas i Jyväskylä och gjorde Finland till ett varnande exempel. Genom att få 50 000 personer att skriva under namninsamlingen vill organisationen uppmana hälsovårdsministrar världen över att förbjuda liknande verksamhet. All Out uppmärksammade även den svenska lagen om tvångssterilisering av personer som genomgått könsbyte. Den svenska lagen kommer högst antagligen att avskaffas år 2013.

Finland är även det enda landet i Norden som inte har en jämlik äktenskapslag efter att Danmark i juni godkände en lag som tillåter samkönade par att gifta sig i kyrkan. På nättjänsten för medborgarinitiativ Avoin ministeriö finns ett förslag på hur den finska äktenskapslagen kunde se ut för att vara mer jämlik än i dag. Lagförslaget är i enlighet med den lagmotion som riksdagsledamöterna Lasse Männistö (saml.), Silvia Modig (vänst.), Oras Tynkkynen (gröna), Susanna Huovinen (sdp) och Astrid Thors (sfp) lämnade in i februari 2012. Lagmotionen har underskrifter av 76 personer från sju olika riksdagsgrupper, men det räcker fortfarande inte.

Att någon skulle ha problem med kärlek mellan två jämlika människor är obegripligt för mig. Så länge ingen utnyttjar och använder sin maktposition mot den andra kan jag inte förstå varför samkönade relationer ses som ett hot? Sexuella relationer mellan personer av samma kön har förekommit lika länge som de traditioner motståndarna så kraftigt förespråkar. ”Redan de gamla grekerna..” som ordspråket går.

För att krossa motståndarnas, ”botarnas” och attackerarnas fördomar behöver vi mer respekt, tolerans och stolthet istället för hat och rädsla. Attityder går i arv både genom släktled och kultur. Vi har alltså makten att lära våra barn och våra medmänniskor respektera varandra och försöka förstå det som är annorlunda istället för att hata det. Vi har makten att uppmuntra dem omkring oss att vara stolta över sig själva precis som de är och oberoende av vem de älskar. En attitydförändring leder till en lagförändring och stolthet krossar fördomar.

***

Ylpeydellä ennakkoluuloja vastaan

Heinäkuussa järjestetty Helsingin Pride keräsi tuhansia ihmisiä juhlistamaan ja näyttämään erilaisia seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Kaikki eivät kuitenkaan tätä moninaisuutta hyväksy. Pride-kulkueen päälle heitettiin kananmunia, vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakson kimppuun käytiin pippurisumutteella Oulun North Pride –tapahtumassa, ja edelleen kristilliset järjestöt järjestävät ”eheytymisleirejä”. Yhdenvertaisuustyötä on tehtävänä myös Suomen lainsäädännössä. Suomi on ainoa pohjoismaa, joka ei vielä ole hyväksynyt tasa-arvoista sukupuolineutraalia avioliittolakia – 76 kansanedustajan lakialoitteesta huolimatta.

Näitä ennakkoluuloja, eheyttäjiä ja hyökkääjiä vastaan voimme käydä kunnioituksella, hyväksymisellä ja ylpeydellä. Me voimme kasvattaa lapsemme hyväksyvämpään ja moniarvoisempaan yhteiskuntaan. Lakimuutoksiin päästään asennemuutoksen kautta.

Bild/kuva: omakaupunki.fi