Helsingfors måste vara en levande stad – på hela stadsområdet. Stadsdelar, närdemokrati och spontan stadskultur i all ära!
Helsingfors lever i en härlig tid då stadskulturen bara växer. Staden kunde stöda den här utvecklingen ännu mer. För tillfället är det en instans som fattar beslut om användningen av stadens områden, parker och torg, en annan om bullerstilltånd och en tredje om ordningsvakternas behov. Det skulle bli mycket lättare att organisera lagliga evenemang som smälter in i området om den som ordnar evenemanget inte behöver springa från en lucka till en annan.
Det är också viktigt att evenemangen, lopptorgen och byafesterna inte endast koncentreras i södra Helsingfors. Ingen kan utifrån ordna någon annans byafest, 
men man kan stöda och sprida kunskap.
Huvudstadsregionens kommuner borde bli en metropol. Det här skulle möjliggöra en bättre centralförvaltning bland annat för stadsplaneringen och den allmänna trafiken, men också kunna ge bättre förutsättningar för närdemokrati. Metropolen borde indelas i mindre områden med cirka 20 000 – 60 000 invånare med eget stadsdelsfullmäktige och egen budget. Då kunde den redan nu aktiva stadsdelskulturen blomstra också inom det lokala beslutsfattandet.
Inom kulturlivet borde staden framför allt vara en möjliggörare. Vågen av evenemang räcker kanske inte för evigt. Därför måste också stadens egen kulturservice och evenemangsproduktion hållas starka. För att Helsingfors puls ska fortsätta också efter att de nuvarande aktiva aktörerna har bytts ut mot nästa måste staden vara redo att föra över information och vara färdig att ta emot än förändrad kultur.
Helsingin on oltava myös elävä kaupunki – koko kaupungin alueella. Kaupunginosat, lähidemokratia ja spontaani kaupunkikulttuuri kunniaan!
Helsinki elää ihanaa kaupunkikulttuurin nousun aaltoa. Kaupunki voisi tukea tätä kaikkea vielä paljon enemmän. Tällä hetkellä kaupungin tilojen – ja puistojen ja aukioiden – käytöstä päättää yksi taho, meluluvista toinen, järjestyksenvalvonnan tarpeesta kolmas. Laillisten, ympäristöön sopivien tapahtumien järjestäminen helpottuisi merkittävästi, kun tapahtumanjärjestäjän ei tarvitsisi säntäillä luukulta toiselle.
Tärkeää on myös, että tapahtumat, kirpputorit ja kyläjuhlat eivät keskity ainoastaan Etelä-Helsinkiin. Kukaan ei ulkopuolelta voi järjestää toisen kyläjuhlia, mutta tukea, tietotaitoa ja uusien kaupunginosaliikkeiden kohtaamistilaisuuksia voidaan tarjota.
Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi yhdistyä metropoliksi. Tämä mahdollistaisi paremman keskushallinnon esimerkiksi kaavoituksen ja julkisen liikenteen kannalta, mutta voisi myös luoda paremmat lähidemokratian puitteet. Metropoli tulisi jakaa pienempiin 20 000 – 60 000 asukkaan alueisiin omine kaupunginosavaltuustoineen ja budjetteineen. Näin nyt elävöitynyt kaupunginosakulttuuri voisi kukoistaa myös paikallisessa päätöksenteossa.
Kulttuurielämässä kaupungin pitäisi juuri tällä hetkellä olla ennen kaikkea mahdollistaja. Tapahtumien aalto ei kuitenkaan välttämättä kestä ikuisesti. Niinpä myös kaupungin oma kulttuuripalvelu ja tapahtumatuotanto pitää pitää vahvana. Jotta Helsingin syke jatkuisi myös nykyisten aktiivisimpien tekijöiden korvauduttua seuraavilla, pitää kaupungin olla valmiina olemaan mukana tiedonsiirrossa ja oltava valmis ottamaan vastaan myös muuttunut kulttuuri.
