Viimeisimmät

Seksismi on aina seksismiä

8 maaliskuun, 2017

“Kai sä tiedät että sun rinnoista puhutaan netissä?” Tuo kysymys minulle esitettiin fuksivuoteni keväänä ollessani ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa. Miespuolinen opiskelukaverini kertoi minulle, että opiskelijajärjestöni nettifoorumilla on salainen miespuolisten opiskelijoiden kerho, jossa oli keskusteluja kaikenlaisista aiheista: urheilusta, kaljalla käymisestä, arkisista asioista. Ja sitten siellä oli keskusteluja laitoksen naispuolisista opiskelijoista, monesti seksistiseen sävyyn ja ulkonäköön liittyen. Nyt minun vartaloni oli herättänyt keskustelua. Keskusteluun osallistui myös silloinen ihastukseni, jonka kanssa minulla oli ollut yhden yön juttu kuukausia aiemmin, ihan opintojeni alussa.

Kuultuani keskustelusta olin shokissa. Tunsin oloni petetyksi, haavoittuvaksi, surulliseksi, vihaiseksi ja etenkin pieneksi ja mitättömäksi. Olin vain esine, vartalo, jota voi kommentoida, johon koko olemukseni voi redusoida. Kommentteja vartalostani oli esillä luettavaksi lukuisille laitokseni opiskelijoille, joita en itse edes tuntenut.

Vuosi tämän tapahtuman jälkeen päätimme ystäväporukkani kanssa puuttua mieskerhon nettifoorumiin. Saimme yhdeltä meininkiin väsyneeltä jäseneltä luvan käyttää hänen tunnuksiaan ja kirjauduimme nettifoorumille saadaksemme todistusaineistoa siellä tapahtuvasta seksismistä. Kirjoitimme kirjeen foorumin ylläpitäjille sekä laitoksemme johtajalle. Seurasi sosiaalinen räjähdys. Osa mieskerhon jäsenistä olivat raivoissaan siitä, että olimme luvatta tunkeutuneet heidän salaisiin keskusteluihin. He vertasivat nettikeskusteluja miesten saunavuoroon, joissa puhuttiin samanlaisista asioista. Toiset ymmärsivät toimineensa halventavasti ja pyysivät anteeksi. Hyvin harvat suostuivat kuitenkin myöntämään toimintansa olleen seksististä. Loppujen lopuksi opiskelijajärjestöni nettisivujen yhteydessä ollut foorumi suljettiin. Kuulin huhuja, että se olisi avattu uudelleen jonnekin muualle, mutta sen enempää en asiasta tiedä.

Seksismi ja miesten toisilleen jakamat seksikokemukset ovat nousseet pinnalle Axl Smithin myötä. Smith kuvasi luvatta naisia, joiden kanssa harrasti seksiä ja jakoi ainakin yhden salaa kuvaamansa videon kavereidensa kesken Whatsappissa.

Smithin tapaus sai minut taas muistamaan laitokseni mieskerhon. Mieskerho tuli minulle mieleen tänään myös siitä, että minut oli naistenpäivän kunniaksi kutsuttu vanhaan lukiooni puhumaan tasa-arvosta ja feminismistä satavuotiaassa Suomessa. Keskustelussa tuli esiin, että monet lukion tytöt kokivat slutshaming-ilmiön ongelmalliseksi. He kertoivat poikien kerskuvan seksuaalisilla kokemuksillaan samalla kun tyttöjä huoritellaan.

Seksismi on seksismiä tapahtui se sitten saunaporukassa, suljetussa nettikeskustelussa, työpaikalla tai julkisessa tilassa. Alentava ja objektivioiva puhe, tapahtui se missä yhteydessä tahansa, ylläpitää ja vahvistaa yhteiskunnan epätasa-arvoisia rakenteita ja normeja. Seksismiin puuttuminen sekä mieskerhon ja Haippiringin kaltaisten verkostojen toiminnan esiin tuominen vaatii vielä tänäkin päivänä paljon rohkeutta. Laitokseni mieskerhon jäsenten joukossa oli myös useita ystäviäni, joiden kanssa välit vaikeutuivat.

Epäsuosittuja feministisiä tekoja on kuitenkin tehtävä vallitsevien normien purkamiseksi. Normeja on harvoin purettu valtaa pitävien toimesta, vaan valtaa haastamalla.
Täten haluan toivottaa feminististä naistenpäivää kaikille, pitäkää ruusunne ja puututaan seksismiin.

Edit 9.3 klo 14:40: Smithin ja Haippiringin kuvausta on editoitu uusien tietojen mukaiseksi.

Puhe Suomen kurdien naistenpäivän mielenosoituksessa

8 maaliskuun, 2017

Hyvät ystävät,

Kiitos kun saan tulla puhumaan teillä tänään naistenpäivänä. Kävin tänään aamulla pitämässä toisenkin puheenvuoron, puhuin tasa-arvosta ja satavuotiaasta Suomesta vanhassa lukiossani. Vaikka puhuimme useasta Suomessa esiintyvästä tasa-arvoongelmasta, oli kuitenkin rohkaisevaa kuulla, että monet nuoret pitivät feminismiä tärkeänä ja halusivat viettää naistenpäivää nimenomaan keskustellen siitä, miten yhteiskunnastamme voidaan tehdä tasa-arvoisempi kaikille sen jäsenille.

Naistenpäivä on aina ollut kansainvälisen solidaarisuuden juhlapäivä. Tämän takia on erityisen tärkeää, että muistamme naisten käymiä kamppailuja ympäri maailmaa. Kurdinaisten käymä kamppailu tasa-arvon ja yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta on erittäin merkittävä. Turkissa Erdoganin hallinto on demokratian irvikuva. Viimeisen vuoden aikana Turkin hallitus on vainonnut maan kurdiväestöä ja ihmisoikeuspuolustajia entistä voimakkaammin. HDP-puolueen toiminta on tehty miltei mahdottomaksi pidättämällä suuren osan puolueen kansanedustajista ja toimijoista. Myös toimittajia, yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstöä on pidätetty. Tämän lisäksi toimittajiin ja siviileihin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja ahdistelusta on raportoitu.

Turkin hallitus on viimeisen vuoden aikana hyökännyt useisiin kaupunkeihin Kaakkois-Turkissa. Hallitus on määrännyt kaupunkeihin ulkonaliikkumiskieltoja ja monet kaupunginosat on piiritetty kokonaan. Useita satoja siviilejä on kuollut hyökkäyksissä. Kuolleiden joukossa on myös naisia ja lapsia. Hyökkäykset ovat aiheuttaneet laajaa tuhoa ja kymmenet tuhannet perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa

Tästä huolimatta kurdit jatkavat kamppailuaan.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa minkä puolesta kurdit taistelevat. Tavoite on demokraattinen konfederalismi: eli poliittinen järjestelmä, jossa taataan kaikille yhdenvertaiset ja yhtäläiset oikeudet, riippumatta etnisestä taustasta, uskonnosta tai sukupuolesta. Demokraattisen konfederalismin peruspilareita ovat feminismi ja ekologinen kestävyys.

Kurdialueilla kuten Rojavassa on sukupuolikiintiöillä ja koulutksella murrettu perinteisen patriarkaalisen yhteisön rakenteita ihailtavalla tavalla. Aseita kantavat Rojavan naistaistelijat ovatkin herättäneet kansainvälistä huomiota. Vähemmälle huomiolle on jäänyt heidän puolustamansa yhteiskuntamallinsa vasemmistolaiset, ekologiset, feministiset ja suoran demokratian periaatteet.

Kurdien kamppailua yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta on tuettava kansainvälisesti. Nyt valitettavasti tilanne näyttää siltä, että Euroopan parlamentti ja EU-maat eivät uskalla puuttua Erdoganin ja valtapuolue AKP:n epädemokraattisiin toimiin, sillä heti kun Erdogan kohtaa eurooppalaisten kritiikin hän uhkaa hylätä Turkin ja EU:n välisen pakolaissopimuksen ja avata rajat pakolaisille Eurooppaan.

Me emme voi seurata hiljaisena vierestä, kun Turkki muuttuu Erdoganin johdolla diktatuuriksi. Tämän takia olin mukana kun neljän pohjoismaalaisen vasemmistopuolueen puheenjohtajat kävivät Turkissa joulukuussa ja yrittivät päästä tapaamaan Selhattin Demirtasta Edirnen vankilaan. Emme päässeet sisälle mutta välitimme terveisemme solidaarisuudesta Demirtaksen asianajajan avulla.

Samat terveiset haluan välittää teille tässä ja nyt: me haluamme seistä teidän kanssanne ja tukea kamppailuanne feministisen ja ekologisen yhteiskunnan puolesta. Hyvää naistenpäivää!

Puhe Oikeus elää -mielenosoituksessa

3 joulukuun, 2016

Syksyllä 2015 kansainvälinen hätä kolkutti aiempaa voimakkaammin sekä Euroopan että Suomen ovea. Useat maailmalla käynnissä olevat konfliktit sekä ilmastonmuutos ovat pakottaneet ihmisiä lähtemään vastentahtoisesti kodeistaan ja etsimään turvaa vieraista maista. Käynnissä oleva tilanne testaa Euroopan empatiaa, ja tästä testistä olemme tähän mennessä epäonnistuneet.

Tuhannet ihmiset ovat viime vuosien aikana kuolleet hukkumalla Välimereen yrittäessään paeta Eurooppaan. He tekevät näin, koska emme ole onnistuneet luomaan tarpeeksi turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan ja Suomeen. Sen sijaan, että keskittyisimme ratkaisemaan tilannetta ihmisarvoisesti, ovat euroopan maat aloittaneet lainsäädännöllisen race to the bottom -kilpailun, jonka voittaakseen Suomi pyrkii nyt alentamaan turvapaikkapolitiikkaansa EU:n edellyttämälle minimitasolle vähentääkseen “vetovoimatekijöitä”. Jotta kukaan ei vaan haluaisi tulla tänne.

Jo Sipilän hallituksen edeltäjät aloittivat Suomen niin kutsuttujen vetovoimatekijöiden vähentämisen vaikeuttamalla perheenyhdistämisiä vuosina 2010 ja 2012. Vuonna 2010 päätettiin, että alaikäisen hakijan tulee olla alaikäinen vielä sinä päivänä kun perheside-hakemuksen päätös tehdään. Keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2015 noin vuosi. Monet hakijat ehtivät tulla täysi-ikäisiksi hakemuksen ollessa vielä käsittelyssä, jolloin hakemus hylättiin.

Vuodesta 2012 lähtien perhesideoleskelulupahakemuksen on voinut jättää vain ulkomailla asuva perheenjäsen itse. Hakemus on jätettävä lähimpään Suomen edustustoon, joka saattaa sijaita toisessa maassa. Tätä varten hakija saattaa joutua hakemaan viisumin tai oleskeluluvan. Matka ja oleskelu on maksettava itse. Hakemusta varten tarvitaan lukuisia virallisia asiakirjoja, jotka on todennettava laillisiksi. Oleskelulupahakemuksesta on maksettava myös satojen eurojen käsittelymaksu.

Vuosien 2010 ja 2012 kiristysten myötä perheenyhdistämisten määrä on romahtanut. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 laskua oli 70 prosenttia. Sen jälkeen taso on pysynyt matalana.

Vuonna 2016 perheenyhdistämisen kiristystä kuitenkin jatkettiin entisestään liittämällä siihen toimeentuloedellytys. Saadakseen tuoda neljä alaikäistä lastaan Suomeen, on perheenyhdistämistä hakevan yksinhuoltajan tienattava 2400 euroa kuukaudessa.

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen rankaisee etenkin naisia ja lapsia, jotka eivät kykene lähtemään hengenvaaralliselle matkalle kumiveneellä Välimeren halki ihmissalakuljettajien armoilla. Monet puolueet ja “maahanmuuttokriitikot” esittivät huolensa viime vuoden syksynä, kun Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat olivat pääosin miehiä. Hallitus on kuitenkin perheenyhdistämistä hankaloittamalla tehnyt kaikkensa estääkseen vaarassa olevien naisten ja lasten turvalliset matkat pois konfliktialueilta. Käytännössä perheenyhdistäminen on tehtyjen kiristysten jälkeen miltei mahdotonta.

Sipilän hallitus on myös poistanut ulkomaalaislaista humanitaarisen suojelun. Näin yhä pienemmälle joukolle ihmisiä voidaan myöntää kansainvälistä suojelua Suomessa.

Lisääntyneiden paineiden takia Maahanmuuttovirasto on vuonna 2016 tehnyt 70 prosenttia enemmän turvapaikkapäätöksiä henkilötyövuotta kohden. Seurauksena turvapaikanhakijoiden kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut ovat lyhentyneet merkittävästi. Hallituksen toimesta turvapaikkapäätöksen valitusoikeutta on lyhennetty ja oikeusapua on rajoitettu.

Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on romahtanut vuonna 2016 verrattuna edellisvuoteen, Suomen hallitus jatkaa kiristyksiä, joilla vaikeutetaan turvapaikanhakijoiden, sekä kielteisen että myönteisen päätöksen saaneiden elämää.

Vuonna 2016 Suomi vastaanottaa ainoastaan 750 kiinitöpakolaista. Saman verran ihmisiä hukkui Välimereen yhden viikon aikana tämän vuoden toukokuussa.

Edellämainitun perusteella voidaan todeta, että Suomessa tehdään juuri nyt kaikkien aikojen epäinhimillisintä maahanmuuttopolitiikka.

Epäinhimillnen politiikka on synnyttänyt epäinhimillistä käytäntöä Maahanmuuttovirastossa. Toukokuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että heidän tekemänsä arvion mukaan Afganistaniin, Somaliaan ja Irakiin on nyt turvallista palauttaa turvapaikanhakijoita. Toissijaisen suojelun saaminen näistä maista tuleville vaikeutui täten merkittävästi.

Uudet turvallisuusluokitukset eivät ole jääneet vaille seurauksia. Maahanmuuttovirasto teki kesällä kolme kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä. Kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, joiden on todettu joutuneen vainon kohteeksi lähtömaassa, on kehotettu “sisäiseen pakoon”. Tällä tarkoitetaan muuttamista turvallisempaan kohteeseen lähtömaan sisällä.

Mihin irakilaisiin kohdistuvat kielteiset turvapaikkapäätökset johtavat? Jotkut antavat periksi ja palaavat takaisin lähtömaahansa, jonka jälkeen voimme useimmiten vain arvailla, miten heidän käy. Olemme saaneet kuulla tapauksista, joissa suomesta palanneet turvapaikanhakijat ovat joutuneet ammuskelun ja kidutuksen kohteiksi. Useimpien kohtaloista emme tiedä mitään.

Osa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista valittavat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka joutuu kantamaan yhä suurempaa vastuuta turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Hallinto-oikeus antoi hiljattain toivoa antavan päätöksen, jossa palautti hylätyn turvapaikkapäätöksen maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi, sillä tuomioistuin arvioi kansainvälisen suojelun kriteerien täyttyvän.

Maakohtaiset turvaluokitukset eivät seuraa minkäänlaista yhteiseurooppalaista linjaa. Irakilaisista turvapaikanhakijoista 64 prosenttia on saanut suojelua EU-maista. Suomessa vastaava luku on romahtanut tänä vuonna 24 prosenttiin ja viime kuukausina vielä alemmas.

Me suomalaiset haluamme olla tunnettuja tasa-arvoisten mahdollisuuksien maana. Ylläpitääksemme tätä mainetta, on meidän muutettava turvapaikkapolitiikkamme heti. Maahanmuuttoviraston ja Sipilän hallituksen tulisi nyt arvioida toimintaansa: ovatko loppuun palanut virkamiehistö, jotka tekevät virheellisiä päätöksiä liian suuren työtaakan takia, hallinto-oikeuden kuormittaminen valituksilla, uusi paperittomien joukon kasvu ja ihmisten hengenvaaraan lähettäminen todella maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkamme määränpäät?

En halua asian olevan näin. Sen sijaan on lohdullista nähdä kaikki täällä tänään, jotka olette tulleet kertomaan, että tekään ette halua Sipilän, Orpon ja Soinin epäinhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Meidän on yhdessä vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten noudattamista ja inhimillisyyttä. Meidän on vaadittava maahanmuuttoviraston maakohtaisten turvallisuuslinjausten muuttamista, meidän on vaadittava kiintiöpakolaisten määrän lisäämistä, meidän on vaadittava perheenyhdistämisen helpottamista ja meidän on vaadittava lisää laillisia reittejä Eurooppaan ja Suomeen.

Toivon, että me yhdessä voimme olla se voima, joka asettaa empatian pakolais- ja turvapaikkapolitiikan keskiöön.

Puhe puoluevaltuustossa: Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole radikaalia

19 marraskuun, 2016

Haluan lukea teille lainauksen:

”Maahanmuutovirasto hyväksyy tosiseikkana, että sinuun on kohdistunut pahoinpitelyä repimällä hampaasi, poraamalla käsiisi, lyöden sinua veitsellä, vetämällä sinua auton perässä ja leikkaamalla vatsasi miekalla auki. Maahanmuuttovirasto katsoo sinuun kohdistuneen ulkomaalaislain mukaisia vainoksi katsottavia tekoja. Maahanmuutovirasto kuitenkin katsoo ettei pelkosi kotiinpaluusta ole objektiivisesti perusteltua, eikä usko että olisit tulevaisuudessa vaarassa kotimaassasi. Maahanmuuttovirasto katsoo että et ole esittänyt sellaisia perusteluita joiden vuoksi sinua uhkaisi kotimaassasi epäinhimillinen kohtelu.”

Luettu lainaus on nosto Maahanmuuttoviraston antamasta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Tämä on se Suomi, jonka sotaa ja hätää pakenevat turvapaikanhakijat täällä kohtaavat.

Maahanmuuttovirasto on vuonna 2016 tehnyt 70 prosenttia enemmän turvapaikkapäätöksiä henkilötyövuotta kohden. Seurauksena turvapaikanhakijoiden kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut ovat lyhentyneet aiemmasta 4-7 tunnista korkeintaan kolmeen tuntiin. Hallituksen toimesta turvapaikkapäätöksen valitusoikeutta on syyskuusta lähtien rajoitettu 30 päivästä 21 päivään. Oikeusapua on myös rajoitettu: tästedes turvapaikanhakija saa avustajan turvapaikkapuhutteluun vain painavasta syystä.

Perheenyhdistämisestä on useiden kiristysten johdosta tehty miltei mahdotonta. Tämä rankaisee etenkin naisia ja lapsia, jotka eivät kykene lähtemään hengenvaaralliselle matkalle kumiveneellä Välimeren halki ihmissalakuljettajien armoilla.

Toukokuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että heidän tekemänsä arvion mukaan Afganistaniin, Somaliaan ja Irakiin on nyt turvallista palauttaa turvapaikanhakijoita. Toissijaisen suojelun saaminen näistä maista tuleville vaikeutui täten merkittävästi.

Kiintiöpakolaisia Suomi ottaa 750 vuodessa. Saman verran ihmisiä hukkui Välimereen yhden viikon aikana tämän vuoden toukokuussa.

Käynnissä on lainsäädännöllinen race to the bottom, jolloin ennen ihmioikeuksien mallimaana paistatellut Suomi pyrkii alentamaan turvapaikkapolitiikkaansa EU:n edellyttämälle minimitasolle.

Minä en voi hyväksyä tätä. En koe olevani radikaali, kun uskon ihmisten yhdenvertaisuuteen. En koe olevani radikaali, kun haluan vahvan oikeusvaltion. En koe olevani radikaali, kun vaadin, että ihmisoikeussopimuksia noudatetaan. Kuitenkin minua kutsutaan suvakkihuoraksi, kun osallistun mielenosoitukseen maahanmuuttoviraston maakohtaisia turvallisuuslinjauksia vastaan.

Li Andersson aloitti puheensa tänään puhumalla Donald Trumpista. Sekä maailmalla, että meillä Suomessa vallitsee pelko, että olemme menossa täyttä vauhtia kohti Trumplandiaa, jossa rakennettaan yhteisymmärryksen sijaan muureja, toveruuden sijaan pelkoa, ilmastosopimusten sijaan ilmastoskeptisismiä.

Trump ja Brexit eivät kuitenkaan ole ainoat maailmalla tapahtuvista vallanvaihdoksista. Pienessä ja sisukkaassa Islannissa maan suostituin poliitikko vihreän vasemmiston Katrin Jakobsdottir neuvottelee tällä hetkellä hallituksen muodostamisesta lokakuussa suoritettujen vaalien jälkeen. Islannista ja vasemmiston noususta ei ole paljon kansainvälisesti kirjoitettu, mutta Islanti osoittaa, että tänä poliittisesti pimeänä aikana toinenkin tie on mahdollinen.

Meidän on oltava se toinen tie. Meidän on vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten noudattamista ja inhimillisyyttä. Vasemmistolaisuuteen on aina kuulunut kansainvälinen solidaarisuus, ja nyt toverit, sille solidaarisuudelle on taas kysyntää.

Kun ihmisistä tuli nuivalla patopolitiikalla pysäytettävä tulva

7 syyskuun, 2016

Nyt tehdään “Suomen nuivinta maahanmuuttopolitiikkaa mitä varmaan ikinä on tehty.” Näin kertoo PS-nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen Ylen Kioskista tutun Kaarle Hurtigin tekemässä podcastissa. Tynkkynen yhdistää haastattelun ensimmäisten minuuttien aikana roimasti vähentyneet myönteiset turvapaikkapäätökset suoraan perussuomalaisten hallituspolitiikkaan. Hän kiistää, että myönteisten päätösten vähenemisessä olisi kysymys julkisen talouden resurssien puutteesta. “Kaikki nämä muuttuneet maalinjaukset […] ovat suoraan perussuomalaisten ansiota”, Tynkkynen tykittää.

Sebastian Tynkkynen ei ainakaan ole väärässä siinä, etteikö hallitus olisi tehnyt hartiavoimin töitä maahanmuuttajien, pakolaisten, turvapaikan saaneiden ja turvapaikanhakijoiden elämän vaikeuttamiseksi. Käyn seuraavaksi läpi miten erinäisillä lakimuutoksilla ja toimenpiteillä ollaan rakennettu turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa, joka ihmisten turvan ja ihmisoikeuksien puolustamisen sijaan rakentaa patoa Suomen ympärille – mitä tämä nuivin maahanmuuttopolitiikka käytännössä tarkoittaa.

Jo Sipilän hallituksen edeltäjät aloittivat Suomen niin kutsuttujen vetovoimatekijöiden poistamisoperaation vaikeuttamalla perheenyhdistämisiä vuosina 2010 ja 2012. Vuonna 2010 päätettiin, että alaikäisen hakijan tulee olla alaikäinen vielä sinä päivänä kun perheside-hakemuksen päätös tehdään. Keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2015 noin vuosi. Monet hakijat ehtivät tulla täysi-ikäisiksi hakemuksen ollessa vielä käsittelyssä, jolloin hakemus hylättiin.

Vuosien 2010 ja 2012 kiristysten myötä perheenyhdistämisten määrä on romahtanut. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 laskua oli 70 prosenttia. Sen jälkeen taso on pysynyt matalana. Vuonna 2014 hakemuksia jätettiin vain 625 kappaletta.

Ehtojen tiukennusten seuraukset puhuvat karua kieltä, etenkin kun tarkastellaan yksin tulleiden alaikäisten hakemuksia koskevia päätöksiä. Vuonna 2012 tehtiin yksi myönteinen päätös 37 hakemusta kohden, vuonna 2013 yksi myönteinen päätös 157 hakemuksesta ja vuonna 2014 kymmenen myönteistä päätöstä 43 hakemuksesta.

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen rankaisee etenkin naisia ja lapsia, jotka eivät kykene lähtemään hengenvaaralliselle matkalle kumiveneellä Välimeren halki ihmissalakuljettajien armoilla. Monet puolueet ja “maahanmuuttokriitikot” esittivät huolensa viime syksynä, kun Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat olivat pääosin miehiä. Hallitus on kuitenkin perheenyhdistämistä hankaloittamalla tehnyt kaikkensa estääkseen vaarassa olevien naisten ja lasten turvalliset matkat pois konfliktialueilta. Käytännössä perheenyhdistäminen on tehtyjen kiristysten jälkeen miltei mahdotonta.

Samoihin aikoihin kun pakolaisilta ja turvapaikan saaneilta alettiin vaatia keskiluokkaisia palkkatuloja saadakseen tuoda lapsensa turvaan, poisti Sipilän hallitus ulkomaalaislaista myös humanitaarisen suojelun. Näin yhä pienemmälle joukolle ihmisiä voidaan myöntää kansainvälistä suojelua Suomessa.

Sisäministeriön asettaman tavoitteen seurauksena Maahanmuuttovirasto on vuonna 2016 tehnyt 70 prosenttia enemmän turvapaikkapäätöksiä henkilötyövuotta kohden. Seurauksena turvapaikanhakijoiden kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut ovat lyhentyneet aiemmasta 4-7 tunnista korkeintaan kolmeen tuntiin. Hallituksen toimesta turvapaikkapäätöksen valitusoikeutta on syyskuusta lähtien rajoitettu 30 päivästä 21 päivään. Oikeusapua on myös rajoitettu: tästedes turvapaikanhakija saa avustajan turvapaikkapuhutteluun vain painavasta syystä.

Sebastian Tynkkynen taitaa siis olla oikeassa – Suomessa tehdään juuri nyt kaikkien aikojen epäinhimillisintä maahanmuuttopolitiikka. Vaikka Tynkkynen käyttää epäinhimillisyyden sijaan sanaa “nuiva” ei olosuhteisiin nähden ole kaukaa haettua nähdä sanat synonyymeinä.

Viime aikoina onkin noussut keskustelua siitä, miten poliittinen ilmapiiri ja paine on vaikuttanut Maahanmuuttoviraston toimintaan. Viimeisimpänä siitä uutisoi Helsingin Sanomat 4.9.2016 julkaistessaan useista Maahanmuuttoviraston virkamiesten, sekä viraston johtajan, kanssa tehdyistä haastatteluihin perustuvan artikkelin.

Uudet turvallisuusluokitukset eivät ole jääneet vaille seurauksia. Maahanmuuttovirasto on tehnyt touko-kesäkuussa kolme kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä. Kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, joiden on todettu joutuneen vainon kohteeksi lähtömaassa, on kehotettu “sisäiseen pakoon”. Tällä tarkoitetaan muuttamista turvallisempaan kohteeseen lähtömaan sisällä.

Mihin irakilaisiin kohdistuvat kielteiset turvapaikkapäätökset johtavat? Jotkut antavat periksi ja palaavat takaisin lähtömaahansa, jonka jälkeen voimme useimmiten vain arvailla, miten heidän käy. Yle raportoi Suomesta palaneesta irakilaismiehestä, joka joutui ammuskelun uhriksi kotinsa ulkopuolella Bagdadissa. Eli kaupungissa, johon Maahanmuuttoviraston mukaan on turvallista palata. Myös “Refugee Hospitality Club” Facebook-ryhmästä on voinut lukea surullisia uutisia Suomesta palanneiden turvapaikanhakijoiden kohtaloista Irakissa. Ryhmässä voi myös nähdä kuvia esim Bagdadissa toistuvista väkivaltaisuuksista ja pommituksista.

Osa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista valittavat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka joutuu kantamaan yhä suurempaa vastuuta turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Helsingin Sanomien haastattelemat Maahanmuuttoviraston virkamiehet myöntävät, että virheellisiä päätöksiä tehdään jatkuvasti ja hallinto-oikeus nähdään turvamekanismina, joka voi korjata Maahanmuuttoviraston virheelliset päätökset.

Suuri osa jää kuitenkin Suomeen paperittomiksi. Suomella ei nimittäin ole palautussopimusta Irakin kanssa, joten vaikka turvapaikkaa ei myönnettäisi, ihmisiä ei voi kuitenkaan pakottaa koneeseen kohti Bagdadia. Ennen vastaavassa tilanteessa oli mahdollisuus saada tilapäinen oleskelulupa, mutta tämä vaihtoehto poistettiin ulkomaalaislaista viime vuonna. Suomeen jäävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet irakilaiset muodostavat uudenlaisen paperittomien ryhmän, jolla on oikeus toimeentulotukeen (vaikka kaikkien kuntien sosiaalitoimet eivät olekaan oikeutta toteuttaneet) mutta ei työntekoon.

Toisin kuin Suomen Maahanmuuttovirasto, vuosittain kansainvälistä vertailua tekevä Global Peace Index toteaa, että Afganistan, Irak ja Somalia kuuluvat maailman vaarallisimpiin maihin vuonna 2016. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on viime aikoina arvioinut Irakin turvallisuustilannetta. Ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion elokuussa 2016, että Ruotsi on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta palauttamalla irakilaisen perheen, joka oli joutunut vainon kohteeksi lähtömaassaan. Tuomio sitoo vain Ruotsia, mutta toimii myös varoittavana ennakkotapauksena Suomelle. Maahanmuuttovirasto on nimittäin tehnyt Ruotsin tapausta vastaavia päätöksiä, joissa todetaan turvapaikanhakijan joutuneen henkilökohtaisen vainon kohteeksi, mutta jätetään turvapaikka kuitenkin myöntämättä. Välttääkseen vastaavan tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, Maahanmuuttoviraston tulisi luopua kielteisten turvapaikkapäätösten jakamisesta henkilöille joiden todetaan joutuneen henkilökohtaisen vainon kohteeksi. Tällä hetkellä kielteisiä päätöksiä saatetaan perustella sisäisen paon mahdollisuudella, vaikka UNHCR suosittelee ettei sisäistä pakoa käytettäisi päätöksenteon ratkaisijana irakilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla.

On surullista lukea, että Helsingin Sanomien mukaan edes Maahanmuuttoviraston johtaja ei pysty vastaamaan siihen, mihin nykyiset maakohtaiset linjaukset perustuvat. Linjaukset, joiden seurauksena ihmiset joutuvat joko palaamaan erittäin vaarallisiin olosuhteisiin tai elämään paperittomina vieraassa maassa. Maahanmuuttoviraston ja Sipilän hallituksen tulisi nyt arvioida toimintaansa: ovatko loppuun palanut virkamiehistö, jotka tekevät virheellisiä päätöksiä liian suuren työtaakan takia, hallinto-oikeuden kuormittaminen valituksilla, uusi paperittomien joukon kasvu ja ihmisten hengenvaaraan lähettäminen todella maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkamme määränpäät?

Media on myös viimeisen vuoden aikana pelannut nuivan maahanmuuttopolitiikan pussiin, verratessaan turvaa hakevia ihmisiä luonnonilmiöihin: olemme saaneet lukea pakolaisvirrasta, ihmistulvasta, Yle vertasi turvapaikanhakijalapsia sieniin. Pakolaiskriisi! on ollut monen asiallisenkin lehden kannessa ja lööpeissä.

Kun ihmisiä kuvailee kriisinä ja tulvana, heidät epäinhimillistetään. Heistä tulee joku muu, he eivät ole kuin me, me emme halua kriisejä tai tulvaa. Kansalaiset hyväksyvät hallituksen epäinhimillisen politiikan, Maahanmuuttoviraston perättömät turvallisuuslinjaukset, koska ne muodostavat padon, joka pitää tulvan ja kriisin loitolla. Nuivasta tulee uusi normi. Hallituksen peräänkuuluttamat normienpurkutalkoot tulisi kuitenkin aloittaa juuri tästä, ennen kuin epäinhimillisestä turvapaikkapolitiikasta syntyy lisää uhreja.