Viimeisimmät

Turvakodissa lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokenut saa maksutta ja ilman lähetettä suojan ja apua, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Turvakoti on kodinomainen paikka, jossa tarjotaan akuuttiin tilanteeseen ammatillista tukea, neuvontaa ja ohjausta. 

Lähisuhdeväkivallan kokeminen on kriisi, joka usein vie voimavaroja ja vaikeuttaa jaksamista. Tällaisessa tilanteessa arjen jatkuminen mahdollisimman normaalina olisi tärkeää heti kun turvakodista kotiutuminen on ajankohtaista. Helsingissä vuokra-asunnon löytäminen on muodostunut esteeksi uuden, turvallisemman elämän aloittamiseksi. Tämän takia turvakotijaksot Helsingissä ovat valtakunnallisesti keskimääräistä pidempiä. Turvakotijaksojen pitkittyminen vaikuttaa yhtenä osatekijänä siihen, ettei kaikkia turvakodista apua tarvitsevia pystytä auttamaan ajantasaisesti. 

Kaupungin on kehitettävä käytäntöjä, jotta turvakodeista pois muuttavat asiakkaat huomioitaisiin asukasvalintoja tehdessä niin, että mahdollisimman moni turvakodista pois muuttava, asunnon tarpeessa oleva asiakas saisi viipymättä vuokra-asunnon. 

Tällä hetkellä paikkatilanne sanelee pitkälti sen, mihin turvakotiin ohjautuu akuutissa tilanteessa pääkaupunkiseudulla. Kaikki eivät välttämättä ole turvakotijaksolla omalla paikkakunnalla, vaikka jakson jälkeen sinne palaavatkin. Näin ollen olisi tärkeää saada luotua toimivat yhteistyökäytännöt koko pääkaupunkiseudulla, huomioiden toki kuntien erilaiset asuntotilanteet.

Turvakotien yhteydessä työtä tekevät sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esille, että turvakotien asiakkaiden mahdollisuudet saada kiireellisesti kaupungin asunto ovat hyvin pienet. Vuosittain pääkaupunkiseudun turvakodeista muuttaa uuteen kaupungin vuokra-asuntoon muutamia asiakkaita, toisista turvakodeista useampia, toisista ei yhtään. 

Moni joutuu muuttamaan kaupungin järjestämään väliaikaiseen kriisiasuntoon, koska eivät saa riittävän nopeasti vuokra-asuntoa vaikka olisivat valmiita itsenäiseen asumiseen. Asiakkaille muutto ensin turvakotiin ja sen jälkeen kriisiasuntoon, jonka sijaintiin ei voi vaikuttaa, saattaa vaikeuttaa huomattavasti työssä käymistä ja opiskeluja. Lapsiperheiden kohdalla joudutaan vaihtamaan pahimmillaan monta kertaa koulua tai päiväkotia tai vaihtoehtoisesti käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa matkustamiseen. Kriisimajoituksesta aiheutuu myös kunnille kustannuksia.

Grevio, eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä, joka valvoo Istanbulin sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa, on kehottanut Suomea kiinnittämään erityistä huomiota mm. kohtuuhintaisten, pysyvien asuntojen tarjoamiseen lähisuhdeväkivallan uhreille ja heidän lapsilleen.

Tässä valtuustoaloitteessa esitän, että kaupunki luo käytännöt oman asunnon hakemisen ja saannin helpottamiseksi turvakotijakson jälkeen. Käytännöt luodaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kuntien sekä seudun turvakotien ja asuntopalveluiden tuottajien kanssa. 

Helsingin ilmastovahti on erinomainen palvelu seurata Hiilineutraali Helsinki -ohjelman toteutumista ja kaupunkimme päästöjen vähenemistä. Tarvitsemme kuitenkin edelleen lisää keinoja arvioida poliittisten päätösten ja toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. 

Tampereen kaupunki on ottanut käyttöönsä ilmastobudjetin vuonna 2020. Oslossa ilmastobudjetti on laadittu jo kolmena vuonna. Sen avulla kaupunki tuo näkyväksi ilmastotoimiaan ja niihin budjetoituja taloudellisia resursseja. Samalla seurataan kaupungin toimenpiteiden riittävyyttä asetetun hiilineutraaliustavoitteen suhteen. 

Helsingin tulisi laatia vuodesta 2021 alkaen talousarvion yhteyteen ilmastobudjetti. Ilmastobudjetissa asetetaan kasvihuonepäästöille vuosikohtainen enimmäismäärä, havainnollistetaan mitä ilmastovaikutuksia kaupungin talousarviolla on ja miten se vaikuttaa kaupungin hiilineutraaliustavoitteisiin. 

Tiedon lisäämisen lisäksi ilmastobudjetti antaa mahdollisuuden nostaa talousarvion ilmastovaikutukset keskusteluun kun päästöjen, toimenpiteiden ja kustannusten toteutumista seurataan vuosittain.

Me esitämme, että Helsinki ottaa käyttöön vuodesta 2021 alkaen ilmastobudjetin, joka esitellään vuosittain talousarvion yhteydessä ja jonka toteutumista arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä.

Värderade ordförande, bästa fullmäktige

Asumisen hinnan nousu kotitalouksien tuloja nopeammin on maailmanlaajuinen ilmiö. Keskituloisissa kotitalouksissa asuminen on eniten kasvanut menoerä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Suomessa asumisen kalleus vaikuttaa pienituloisten lisäksi erityisesti pääkaupunkiseudulla ja vuokralla asuvien toimeentuloon. Liian korkeat asuinkulut koskettavat useimpia helsinkiläisiä, sillä meistä asuu vuokralla lähes puolet, mikä on suomalaisittain korkea osuus. OECD:n tuoreessa vertailussa Suomi sijoittuu vertailun kärkeen, mitä tulee asumismenojen kalleuteen yksityisillä vuokramarkkinoilla.

Hyvät valtuutetut,

Asumisen kalleus tuottaa toimeentulovaikeuksia ja eriarvoistaa asumisvalintoja: etäällä työpaikastaan asuvat joutuvat käyttämään kohtuuttoman ajan päivästään työmatkaan ja pahimmillaan korkeita asuinkuluja on paikattava asumistuen lisäksi toimeentulotuella.

Vasemmistoliiton näkemys on, että tulotaso ja varallisuus ei saa määrittää sitä, voiko olla helsinkiläinen. Helsingin on jatkossakin oltava myös siivoojien, lähihoitajien ja kauppojen työntekijöiden kaupunki.

Pelkkä asuntotuotannon kasvattaminen ei ratkaise asumisen korkean hinnan ongelmaa. Vaikka asuntojen tarjontaa on viime vuosina kasvatettu, hinnat eivät pääkaupunkiseudulla ole kääntyneet laskuun. Vaikuttavin keino taittaa asuinkustannusten nousu on rakentamalla merkittävästi lisää kunnan omia, omakustanteisia vuokra-asuntoja.

Tämän takia onkin käänteentekevä päätös, että uudessa AM-ohjelmassa sitoudumme korottamaan pitkän korkotuen ARA-asuntojen osuutta kolmeenkymmeneen prosenttiin vuodesta 2023 lähtien. Tämä tarkoittaa tuhansia uusia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tämä on vasemmistolaisen asuntopolitiikan ydintavoite ja mahdollistaa kaikkien tuloluokkien asumisen Helsingissä.

Hyvät valtuutetut,

Asumisen kalleus koskettaa kuitenkin laajasti pieni- ja keskituloisia kotitalouksia, myös sellaisia jotka eivät välttämättä voi saada ARA-vuokra-asuntoa. Tulevaisuudessa Helsingin tulisi vastata entistä paremmin kaupunkilaisten tarpeisiin ja rakennuttaa omakustanteisia vuokra-asuntoja myös ARA-järjestelmän ulkopuolella.

Myös omistusasumista, jota rakennetaan omakustannusperiaatteella, tarvitaan jatkossa. Hitas-järjestelmässä on ollut ongelmia ja jotkut asuntokeinottelijat ovat haalineet asuntoja jälleenvuokrattavaksi. Tämä ei vastaa Hitaksen tarkoitusta.
Siksi ohjelmakauden puoliväliin mennessä valmistellaan uusi Hitasta vastaava järjestelmä, jossa vanhan valuviat korjataan. Hitaksesta ei kuitenkaan luovuta ennen uuden yhdessä sovitun mallin käyttöönottoa.

Hyvät valtuutetut,

Vasemmistoliitolle asuntopolitiikassa on tärkeää huomioida asumisen hinnan lisäksi segregaation torjuminen, kaupunginosien luonteet sekä asuinaluiden yhteensovittaminen kaupunkiluonnon kanssa. Täydennysrakentamisen yhteydessä huomioidaan uuden AM-ohjelman mukaan selvästi kaupunginosien omaleimaisuus, paikalliset toiveet ja alueelle syntynyt kulttuuri.

Tästedes segregaatiokehitystä on purettava entistä vahvemmin myös tuomalla sekoittuneempaa tulotasoa alueille, joille hyväosaisuus on tiivistynyt. Tarvitsemme ennen kaikkea kohtuuhintaista vuokra-asumisen rakentamista sellaisille alueille, joissa niitä ei ennestään ole.

Helsinki on sitoutunut asunnottomuuden kitkemiseen. Tuetun asumisen tarjonta, kaupungin oma asuntovälitys ja asuntoneuvonta ovat keskeiset keinot asunnottomuuden purkamiseen.

Hyvät valtuutetut,

Jos haluamme olla aidosti elävä, kiinnostava ja uutta luova kaupunki, monipuolisen asumisen tarjonnan on oltava kunnossa. Emme voi kuitata kohtuuhintaisuuden toteutuvan vain joko lisäämällä asuntojen tarjontaa ylipäätään tai vain rakentamalla enemmän ARAa, vaikka nämä vievät tavoitetta kohti, tarvitsemme monien keinojen yhdistelmää.

Pidän erinomaisena, että tästedes seuraamme kohtuuhintaisen asumisen toteutumista selvittämällä entistä tarkemmin, kuinka suuri osuus helsinkiläisten kotitalouksien tuloista menee asumiseen. Tämä on ensisijaisen tärkeää, jotta voimme arvioida asuntopolitiikkamme onnistumista ja asettaa kaikkia helsinkiläisiä palvelevan kohtuuhintaisen asumisen toteutumisen kaupungin politiikan keskiöön. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tukee kaupunginhallituksen esitystä.

Rakennukset, infrastruktuuri ja niiden käyttö kuluttavat puolet maailman raaka-aineista ja aiheuttavat kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Sementin, teräksen, alumiinin ja muovien kulutuksen ennustettu maailmalaajuinen kasvu tulisi puolittaa jos haluamme hillitä ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Rakentamisesta johtuvien päästöjen seuraaminen ja vähentäminen on keskeistä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

Hiilineutraali Helsinki 2035-ohjelmassa on kiitettävästi tavoitteita ja työkaluja rakentamisen päästöjen vähentämiseksi. Ohjelmassa on 14 toimenpidettä liittyen kiertotalouteen, jotka mahdollistavat elinkaaren aikaisten päästöjen pienentämisen ja luonnonvarojen nykyistä vähemmän käytön. Kaupunki tekeekin jo laskelmat elinkaaripäästöistä omissa talonrakennushankkeissaan ja sekä infrahankkeissa että palvelurakennushankkeissa on tehty hiilijalanjälkilaskelmia.

Kaupunki on myös laatinut Helsingin kierto- ja jakamistalouden tiekartan, jonka yhtenä painopistealueena on rakentaminen. Tiekartassa linjataa, että kiertotalousnäkökulma huomioidaan rakentamisen koko prosessissa eli maankäytön suunnittelussa, aluerakentamishankkeiden esirakentamisessa, infra- ja talonrakentamisessa, rakennusten ylläpidossa ja purkamisessa. Kaavoituksessa pyritään tukemaan olemassa olevan rakennuskannan säilyttämistä. Rakennushankkeissa pilotoidaan erilaisia kiertotalouskriteerejä ja toimivat ratkaisut otetaan käyttöön. Tiekartassa todetaan myös, että hankkeiden elinkaaren aikaiset kustannukset tuodaan näkyville.

Nykytilanteessa ollaan luomassa työkaluja, joilla ilmastovaikutuksia voidaan arvioida yksittäisten rakennusten tasolla ja arviointi tulee tapahtumaan rakennuslupavaiheessa. Asemakaavoituksella on kuitenkin merkittäviä ilmastovaikutuksia, joiden arviointi tai arviointimenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet osaksi asemakaavoitusprosessia. Helsingin tulisi toimia edelläkävijänä kehitettäessä kaavoituksen ilmastovaikutusten arviointityökaluja kestävämmän kaupunkiympäristön rakentamiseksi.

Ilmastovaikutusten arvioinnin tulisi kuitenkin olla vielä kiinteämpi osa kaavaprosessia. Myös päättäjät tarvitsevat päätöksenteon taustamateriaaliksi tiedon asemakaavan tuottamista päästöistä. Asemakaavoitukseen tulisi luoda käytäntö, jossa jokaisen asemakaavan taustaselvityksiin sisällytetään laskelma asemakaavan ilmastovaikutuksista. 

Tässä aloitteessa esitän, että kaupunki selvittää käytäntöjä, joilla liittää asemakaavojen taustaselvityksiin ilmastovaikutusten laskelma.

Kirjoitus on kirjoitettu yhdessä Noora Laakin kanssa ja julkaistu myös Helsingin vasemmiston verkkosivuilla.

Arkkitehtiopiskelijat Vilhelm Helander ja Mikael Sundman kirjoittivat vuonna 1970 ilmestyneen pamfletin Kenen Helsinki, jossa arvosteltiin suuryritysten ja liike-elämän ehdoilla tehtävää kaupunkikehitystä, kaupunkisuunnittelun tehokkuusajattelua sekä vanhojen arvorakennusten purkuvimmaa. Kun rakennustoiminta Helsingissä on kohonnut liki 1970-luvun tasolle ja kiinteistökehityshankkeet houkuttelevat pääomia näinä nollakorkojen aikana, ja monet 1970-luvun pamfletin teemoista tuntuvat jälleen valitettavan ajankohtaisilta. Paine rakentamiseen aiheuttaa yhteentörmäyksiä luontoarvojen ja kulttuuriympäristön kanssa, eikä aina ole selvää, kenen ehdoilla suunnitelmia edistetään: kaupunkilaisten vai kiinteistösijoittajien. (Lämmin lukusuositus muuten Kenen Helsinki -teokselle. Jo kirjan Wikipedia-artikkeli on melkoinen ajankuva maan tavasta)

Viime viikkoina erityisesti Helsingin keskustan kehityshankkeet ja niihin liittyvät valmisteilla olevat kilpailut ovat aiheuttaneet runsaasti julkista keskustelua ja kriittisiäkin puheenvuoroja. Kuluvalla viikolla kaupunkiympäristölautakunta teki päätöksen Eteläsataman alueen kehitysvarauksesta laatu- ja konseptikilpailua varten. Mistä on kyse?

Eteläsataman kehittäminen on yksi valtuustokauden alussa sovituista strategisista kärkihankkeista. Kaikki valtuustoryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä takapihamainen ja parkkipaikkojen valtaama alue kaipaa uudistamista. Lisäksi aluetta on esitetty uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon sijaintipaikaksi (konseptisuunnitelmaluonnos 2019) ja museorakennus on osa Eteläsataman kehityshanketta.

Vasemmiston näkökulmasta huolena on kuitenkin Eteläsataman alueen kilpailun toteutustapa: laatu- ja konseptikilpailussa, joka tunnetaan tavallisemmin suunnittelu- ja toteutuskilpailuna, osallistujina ovat hankkeen toteuttava sijoittaja tai rakennusyhtiö ja sen palkkaama suunnittelutoimisto. Mallia on käytetty viime vuosina esimerkiksi Redin ja Triplan kilpailuissa. Kilpailumuoto tuottaa loppusuoralle vain muutaman, pahimmillaan yhden, ehdotuksen. Kilpailijoiden tavoitteena on taloudellisesti heille tuottoisan kilpailuehdotuksen laatiminen – ei pääasiallisesti kaupunkitilan laatu, jonka toki kaupunki pyrkii useilla reunaehdoilla turvaamaan.

Vaihtoehtona ehdotetulle kilpailumuodolle olisi voinut toimia vaikkapa alueesta järjestetty avoin arkkitehtuurikilpailu, jonka perusteella kaupunki olisi käynnistänyt alueen kaavoituksen ja lopulta luovuttanut tontit eri toimijoille esimerkiksi tontinluovutuskilpailuin. Tämän järjestelyn hyvä puoli on sen läpinäkyvyys sekä se, että suunnittelun lähtökohtana olisi puhtaasti kaupunkitilan laatu ja alueen viihtyisyys.

Suunnittelu- ja toteutuskilpailun puutteista huolimatta Arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttaminen on sidottu juuri tähän kilpailumuotoon. Museokonsepti on rakennettu siten, että Helsingin kaupunki ja valtio pääomittavat perustettavaa museosäätiötä, mutta eivät rahoita museorakennuksen rakentamista. Tarkoituksena on, että suunnittelu- ja toteutuskilpailun voittaja toteuttaa museorakennuksen, johon museo sitten tulee pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi. Näin ollen täysin pohjaesityksestä poikkeavan kilpailutavan esittäminen ei ollut mahdollista sulkematta samalla ovea museon rakentamiselta.

Teimme kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa kuitenkin vastaesityksen, jonka mukaan aluekilpailua olisi edeltänyt museorakennuksesta käytävä yleinen arkkitehtuurikilpailu. Tämä olisi nähdäksemme turvannut merkittävän julkisen rakennuksen aseman Eteläsataman alueella ja toiminut laadullisena kirittäjänä muun alueen suunnittelulle. Vasta tämän jälkeen olisi toteutettu ehdotetun kaltainen kilpailu Eteläsataman alueesta. Ehdotuksemme ei kuitenkaan saanut muista ryhmistä kannatusta, joten keskitymme hankkeen seuraavissa vaiheissa vaikuttamaan alueen laatutasoon, kun alueen suunnitteluperiaatteet ja kilpailuohjelma aikanaan tulevat lautakunnan päätettäväksi.

Helsinkiä on läpi vuosikymmenten ja -satojen rakennettu niin yksityisellä kuin julkisellakin rahalla, mutta rahoittajasta riippumatta rakennukset jäävät osaksi meidän kaikkien yhteistä kaupunkitilaa ja -kuvaa. Kysymys kuuluu, kenen lähtökohdista ja kenen tarpeisiin yhteistä Helsinkiämme kehitetään?

Mia Haglund ja Noora Laak
Vasemmistoliiton edustajat kaupunkiympäristölautakunnassa