Blogi

Rakennukset, infrastruktuuri ja niiden käyttö kuluttavat puolet maailman raaka-aineista ja aiheuttavat kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Sementin, teräksen, alumiinin ja muovien kulutuksen ennustettu maailmalaajuinen kasvu tulisi puolittaa jos haluamme hillitä ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Rakentamisesta johtuvien päästöjen seuraaminen ja vähentäminen on keskeistä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

Hiilineutraali Helsinki 2035-ohjelmassa on kiitettävästi tavoitteita ja työkaluja rakentamisen päästöjen vähentämiseksi. Ohjelmassa on 14 toimenpidettä liittyen kiertotalouteen, jotka mahdollistavat elinkaaren aikaisten päästöjen pienentämisen ja luonnonvarojen nykyistä vähemmän käytön. Kaupunki tekeekin jo laskelmat elinkaaripäästöistä omissa talonrakennushankkeissaan ja sekä infrahankkeissa että palvelurakennushankkeissa on tehty hiilijalanjälkilaskelmia.

Kaupunki on myös laatinut Helsingin kierto- ja jakamistalouden tiekartan, jonka yhtenä painopistealueena on rakentaminen. Tiekartassa linjataa, että kiertotalousnäkökulma huomioidaan rakentamisen koko prosessissa eli maankäytön suunnittelussa, aluerakentamishankkeiden esirakentamisessa, infra- ja talonrakentamisessa, rakennusten ylläpidossa ja purkamisessa. Kaavoituksessa pyritään tukemaan olemassa olevan rakennuskannan säilyttämistä. Rakennushankkeissa pilotoidaan erilaisia kiertotalouskriteerejä ja toimivat ratkaisut otetaan käyttöön. Tiekartassa todetaan myös, että hankkeiden elinkaaren aikaiset kustannukset tuodaan näkyville.

Nykytilanteessa ollaan luomassa työkaluja, joilla ilmastovaikutuksia voidaan arvioida yksittäisten rakennusten tasolla ja arviointi tulee tapahtumaan rakennuslupavaiheessa. Asemakaavoituksella on kuitenkin merkittäviä ilmastovaikutuksia, joiden arviointi tai arviointimenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet osaksi asemakaavoitusprosessia. Helsingin tulisi toimia edelläkävijänä kehitettäessä kaavoituksen ilmastovaikutusten arviointityökaluja kestävämmän kaupunkiympäristön rakentamiseksi.

Ilmastovaikutusten arvioinnin tulisi kuitenkin olla vielä kiinteämpi osa kaavaprosessia. Myös päättäjät tarvitsevat päätöksenteon taustamateriaaliksi tiedon asemakaavan tuottamista päästöistä. Asemakaavoitukseen tulisi luoda käytäntö, jossa jokaisen asemakaavan taustaselvityksiin sisällytetään laskelma asemakaavan ilmastovaikutuksista. 

Tässä aloitteessa esitän, että kaupunki selvittää käytäntöjä, joilla liittää asemakaavojen taustaselvityksiin ilmastovaikutusten laskelma.

Kirjoitus on kirjoitettu yhdessä Noora Laakin kanssa ja julkaistu myös Helsingin vasemmiston verkkosivuilla.

Arkkitehtiopiskelijat Vilhelm Helander ja Mikael Sundman kirjoittivat vuonna 1970 ilmestyneen pamfletin Kenen Helsinki, jossa arvosteltiin suuryritysten ja liike-elämän ehdoilla tehtävää kaupunkikehitystä, kaupunkisuunnittelun tehokkuusajattelua sekä vanhojen arvorakennusten purkuvimmaa. Kun rakennustoiminta Helsingissä on kohonnut liki 1970-luvun tasolle ja kiinteistökehityshankkeet houkuttelevat pääomia näinä nollakorkojen aikana, ja monet 1970-luvun pamfletin teemoista tuntuvat jälleen valitettavan ajankohtaisilta. Paine rakentamiseen aiheuttaa yhteentörmäyksiä luontoarvojen ja kulttuuriympäristön kanssa, eikä aina ole selvää, kenen ehdoilla suunnitelmia edistetään: kaupunkilaisten vai kiinteistösijoittajien. (Lämmin lukusuositus muuten Kenen Helsinki -teokselle. Jo kirjan Wikipedia-artikkeli on melkoinen ajankuva maan tavasta)

Viime viikkoina erityisesti Helsingin keskustan kehityshankkeet ja niihin liittyvät valmisteilla olevat kilpailut ovat aiheuttaneet runsaasti julkista keskustelua ja kriittisiäkin puheenvuoroja. Kuluvalla viikolla kaupunkiympäristölautakunta teki päätöksen Eteläsataman alueen kehitysvarauksesta laatu- ja konseptikilpailua varten. Mistä on kyse?

Eteläsataman kehittäminen on yksi valtuustokauden alussa sovituista strategisista kärkihankkeista. Kaikki valtuustoryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä takapihamainen ja parkkipaikkojen valtaama alue kaipaa uudistamista. Lisäksi aluetta on esitetty uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon sijaintipaikaksi (konseptisuunnitelmaluonnos 2019) ja museorakennus on osa Eteläsataman kehityshanketta.

Vasemmiston näkökulmasta huolena on kuitenkin Eteläsataman alueen kilpailun toteutustapa: laatu- ja konseptikilpailussa, joka tunnetaan tavallisemmin suunnittelu- ja toteutuskilpailuna, osallistujina ovat hankkeen toteuttava sijoittaja tai rakennusyhtiö ja sen palkkaama suunnittelutoimisto. Mallia on käytetty viime vuosina esimerkiksi Redin ja Triplan kilpailuissa. Kilpailumuoto tuottaa loppusuoralle vain muutaman, pahimmillaan yhden, ehdotuksen. Kilpailijoiden tavoitteena on taloudellisesti heille tuottoisan kilpailuehdotuksen laatiminen – ei pääasiallisesti kaupunkitilan laatu, jonka toki kaupunki pyrkii useilla reunaehdoilla turvaamaan.

Vaihtoehtona ehdotetulle kilpailumuodolle olisi voinut toimia vaikkapa alueesta järjestetty avoin arkkitehtuurikilpailu, jonka perusteella kaupunki olisi käynnistänyt alueen kaavoituksen ja lopulta luovuttanut tontit eri toimijoille esimerkiksi tontinluovutuskilpailuin. Tämän järjestelyn hyvä puoli on sen läpinäkyvyys sekä se, että suunnittelun lähtökohtana olisi puhtaasti kaupunkitilan laatu ja alueen viihtyisyys.

Suunnittelu- ja toteutuskilpailun puutteista huolimatta Arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttaminen on sidottu juuri tähän kilpailumuotoon. Museokonsepti on rakennettu siten, että Helsingin kaupunki ja valtio pääomittavat perustettavaa museosäätiötä, mutta eivät rahoita museorakennuksen rakentamista. Tarkoituksena on, että suunnittelu- ja toteutuskilpailun voittaja toteuttaa museorakennuksen, johon museo sitten tulee pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi. Näin ollen täysin pohjaesityksestä poikkeavan kilpailutavan esittäminen ei ollut mahdollista sulkematta samalla ovea museon rakentamiselta.

Teimme kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa kuitenkin vastaesityksen, jonka mukaan aluekilpailua olisi edeltänyt museorakennuksesta käytävä yleinen arkkitehtuurikilpailu. Tämä olisi nähdäksemme turvannut merkittävän julkisen rakennuksen aseman Eteläsataman alueella ja toiminut laadullisena kirittäjänä muun alueen suunnittelulle. Vasta tämän jälkeen olisi toteutettu ehdotetun kaltainen kilpailu Eteläsataman alueesta. Ehdotuksemme ei kuitenkaan saanut muista ryhmistä kannatusta, joten keskitymme hankkeen seuraavissa vaiheissa vaikuttamaan alueen laatutasoon, kun alueen suunnitteluperiaatteet ja kilpailuohjelma aikanaan tulevat lautakunnan päätettäväksi.

Helsinkiä on läpi vuosikymmenten ja -satojen rakennettu niin yksityisellä kuin julkisellakin rahalla, mutta rahoittajasta riippumatta rakennukset jäävät osaksi meidän kaikkien yhteistä kaupunkitilaa ja -kuvaa. Kysymys kuuluu, kenen lähtökohdista ja kenen tarpeisiin yhteistä Helsinkiämme kehitetään?

Mia Haglund ja Noora Laak
Vasemmistoliiton edustajat kaupunkiympäristölautakunnassa

Vaasankadun kävelykatukokeilu toteutettiin neljän kuukauden ajan kesällä 2013. Järjestelystä ei tullut pysyvä ja keskustelu kadun kehittämisestä hiipui hiljalleen. 

Kesällä 2020 autopaikkaterassit ovat yleistyneet ja kadun kehittämistä tulisi edistää uudella suunnitelmalla: ottamalla mallia Jyväskylän Yläkaupungin pihakadusta. Pihakatu teke kadusta puistomaisemman vähentämällä autopaikkoja ja luomalla tilaa penkeille ja istutuksille. Liikkeet voivat avautua enemmän katutilaan ja tuoda palvelunsa paremmin näkösälle. Pihakatu sallii edelleen autoilun, mutta se tapahtuu kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla.

Muutoksen kohti pihakatua voi aloittaa liikennemerkeillä, katukalusteilla ja istutuksilla. Niitä voidaan kokemusten mukaan muuttaa. Vaasankadun ympäristö sopii erinomaisesti puistomaisemman avoimen julkisen tilan kokeilukentäksi.

Tässä aloitteessa esitän, että kaupunkiympäristön toimiala aloittaa suunnittelun Vaasankadun kehittämisestä Helsingin pihakaduksi. 

Rasistinen syrjintä on Suomessa laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa rodullistettujen ihmisten elämään ja hyvinvointiin kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja aloilla. Euroopan perusoikeusvirasto julkaisi vuonna 2018 Being Black in the EU -selvityksen, jossa tutkittiin EU:n jäsenmaissa asuvien afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemaa rasistista häirintää ja syrjintää. Suomen tulokset ovat vakavat. Selvityksen mukaan peräti 63 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeneensa rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna maiden keskiarvoon.

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio suositteli vuonna 2019 Suomelle, että viranomaiset ryhtyisivät tehokkaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemaan rasismiin ja syrjintään.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi kesäkuun alussa selvityksen afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä Suomessa. Valtaosa vastaajista kohtaa syrjintää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin. Rasistista syrjintää ja häirintää kohdataan selvityksen mukaan erityisesti julkisissa kaupunkitiloissa, työelämässä tai sinne hakeutuessa sekä koulutuksessa. Sitä tapahtuu myös julkisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa ollaan usein erityisen haavoittuvassa tilanteessa. Rasismikokemuksista sote-palveluissa olisi tärkeää saada lisää tietoa sekä työntekijöiden, että potilaiden/asiakkaiden näkökulmasta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys antaa ymmärtää, että kokemukset rasistisesta häirinnästä ja syrjinnästä jäävät usein aliraportoitua. Olemassa olevien yhdenvertaisuussuunnitelmien ja työolobarometrien lisäksi tarvitaan selvitystä, joka pureutuu nimenomaan rasismin kokemuksiin. Kokemusten tutkimisen avulla tulee kehittää työkaluja syrjinnän tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Tarvitaan johdonmukaiset käytännöt sekä rasismin torjumiseen että syrjintätapausten raportointiin.

Selvitystyön tulee suunnitella ja toteuttaa sosiaali- ja terveystoimialan ulkopuolinen aiheeseen pätevöitynyt toimija. Selvityksen teettämiseen tulisi kytkeä mukaan kaupungin yhdenvertaisuustoimikunta. Kyselyssä on selkeästi tuotava esiin mitä rasismi on esimerkkeineen. Rodullistettuja henkilöitä on osallistettava alusta lähtien ja läpi prosessin: selvityksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Me esitämme, että kaupunki toteuttaa selvityksen sekä työntekijöiden että käyttäjien rasismikokemuksista sosiaali- ja terveyspalveluissa, ja toimeenpanee johdonmukaiset käytännöt rasismin torjumiseen ja syrjintätapausten raportointiin.

Pitämäni vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro vuoden 2020 talousarviosta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kaikilla meistä on Helsingissä oman kaupunkilaiselämämme keskusta. Minulle tämä paikka on Vaasanaukio, eli Piritori. Laajimman otannan Helsingin asukkaista saan päivittäisillä metromatkoilla tai tuskaillessani lähikaupassa ikuisen “mitäs tänään syötäisiin” -kysymyksen parissa. Kassajonossa näkyy opiskelijoita, perheellisiä ja vanhuksia, pätkätyöläisiä, työttömiä ja uraohjuksia. Sitten on heitä, jotka oleskelevat sekä lähikaupan että useimmille tuttujen turvaverkkojen ulkopuolella. Me olemme eri elämänkokemuksilla varustettuja kaupunkilaisia, mutta perustarpeemme ovat samat: lämmin koti, mutkaton terveydenhuolto ja laadukas koulutuspolku.

Hyvät valtuutetut, 

Päättäessämme ensi vuoden budjetista olemme sekä naapurustojemme perusasioiden että kaupungin tulevaisuuden äärellä. Vasemmistoliitto toimii sen puolesta, että Helsinki kaventaa alueellisia eroja aktiivisella asuntopolitiikalla ja tarjoamalla yhtä hyviä kouluja ja terveyspalveluita läpi kaupungin. Meidän Helsinkimme tekee Suomen kunnianhimoisinta ilmastopolitiikkaa ja on Suomen paras työnantaja. 

Onnistuimme budjetissa turvaamaan Hiilineutraali Helsinki -ohjelman täytäntöönpanon ja panostukset aurinkosähköön. Vasemmistoliitto on tyytyväinen myös viiden koulurakennuksen peruskorjauksen aikaistamisesta, oppilashuollon ja oppimisen tuen vahvistamisesta sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta. 

Hyvät valtuutetut,

Piritorilla asunnottomuuden seuraukset ovat läsnä päivittäin. On ihmisiä jotka ovat asunnottomia, koska eivät voi asua tavallisissa vuokra-asunnoissa. Vankilasta kolmasosa vapautuu suoraan asunnottomuuteen. On ihmisiä, jotka odottavat psykiatrisella osastolla asuntoa. Budjetin asettamaan asunnottomuutta vähentävään tavoitteeseen päästään parhaiten lisäämällä tuetun asumisen paikkoja ja purkamalla jonoja näihin. 

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius on kirjoittanut, että koh­tuu­hin­tai­sen asu­mi­sen li­sää­mi­stä tarvitaan myös keskituloisia kaupunkilaisia varten. Helsingissä asumisen mark­ki­na­hin­nat ovat nous­seet mo­nen työs­sä­käy­vän ulot­tu­mat­to­miin. Tulevassa asuntopolitiikassa Helsingin tulisikin panostaa entistä enemmän kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseen monipuolisesti ja eri keinoin. 

Hyvät valtuutetut,

Pormestarin esitys budjetiksi oli tänäkin vuonna pahasti vajaa. Erityisen haasteen muodosti, ettei lastensuojelun ja vammaispalveluiden tämän vuoden ylittyneitä kuluja oltu huomioitu esityksessä. Lastensuojelun ylityksiä ei voida ratkaista vajaalla budjetoinnilla tai pelkillä kirjauksilla. Ratkaisu vaatii sekä analysointia lisääntyneen tarpeen syistä, että panostuksia ennaltaehkäiseviin toimiin kuten lasten mielenterveyspalveluihin ja perheiden tukemiseen kotipalveluiden, perheneuvonnan ja neuvoloiden avulla. Paradoksaalisesti juuri näiden ennaltaehkäisevien toimien resursseja uhkaa juustohöylä jos jatkamme alibudjetoinita. 

Kuten demokraattiseen prosessiin kuuluu, saimme poliittisten ryhmien yhteistyöllä korjattua pormestarin budjettiesityksen vakavimmat puutteet. Jäimme kuitenkin kauas lautakuntien yhdessä esittämistä tarpeista. Tällä lopputuloksella pystymme korkeintaan pitämään palvelut nykyisellä tasolla. Merkittävät ja tarpeelliset lisäpanostukset jäävät tämän talousarvion puitteissa tekemättä. 

Hyvät valtuutetut,

Strategian tarkoitus on ohjata sekä palveluiden että talouden määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen suunnitteluun. Kirjaus kokonaistuottavuuden vuosittaisesta kasvusta tulisi johtaa organisaation kehittämiseen, hyvään johtamiseen ja panostuksiin ennaltaehkäiseviin palveluihin jotka pidemmällä tähtäimellä johtaisivat säästöihin. Sen sijaan kirjaus on johtanut leikkaavaan budjettivalmisteluun jota ryhmien neuvotteluissa sitten yritämme paikkailla parhaamme mukaan. 

Vasemmistoliitto haluaa Helsingin hoitavan talouttaan luotettavasti ja palvelut turvaten. Sen takia ensi valtuustokaudella on luovuttava numeerisesta tuottavuustavoitteesta. 

Hyvät valtuutetut,

Vaikka vasemmisto hyväksyy budjettineuvotteluiden lopputuloksen kompromissina, on meille myös selvää, että Helsingin taloustilanteessa me pystyisimme parempaan. 

Me tarvitsemme panostuksia palveluihin, henkilöstöön ja tiloihin. Osapäivähoidon mitoitus, päiväkotitilamitoitus, maahanmuuttajien valmistava opetus, lukiokurssitarjonnan parantaminen – nämä ovat esimerkkejä parannuksista jotka kaikki jäivät nyt ilman lisärahoitusta. Erityisen pettyneitä olemme siihen, että vanhusten palveluasumiseen pääsyn helpottamiseen ei ole löytynyt vahvempaa poliittista tahtoa. 

Yhä useampi Helsingin kaupungin työntekijä kokee työmäärien lisääntyneen yli sietokyvyn. Työhyvinvointia ja jaksamisen edellytyksiä on parannettava ja palkkakehitysohjelmaa pitää kehittää kohdentumaan myös matalapalkkaisimmille aloille. Henkilöstöön, työhyvinvointiin ja hyvään johtamiseen panostaminen ovat kaikki tuottavuutta parantavia tekoja.

Hyvät valtuutetut,

Kun budjettineuvottelujen päätyttyä palasin Piritorille kulki kotimatkani taas kaupan kautta. Siellä mietin, onko Helsinki tosiaan kassajonossa seisoville ihmisille ensi vuonna maailman toimivin kaupunki? 

Vasemmistoliitto haluaa Helsingin, jossa kaikissa kaupunginosissa on monipuolisesti asukkaita, palveluita ja asumista. Me haluamme tulevina vuosina kutsua muut ryhmät mukaan mahdollistamaan maailman toimivimman kaupungin jokaiselle helsinkiläiselle, ja nostamaan politiikan kunnianhimon tasoa.