Viimeisimmät

Työntekijöiden hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen parantamiseksi tulee ennakkoluulottomasti selvittää ja ottaa käyttöön kaikki tehokkaat keinot. Kansainvälisten ja kotimaisten kokemusten perusteella lyhyempi työaika voisi monilla aloilla helpottaa työn organisointia, nostaa työn tuottavuutta, parantaa työhyvinvointia sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. 

Kahdeksan tunnin työpäivä säädettiin vuonna 1917, ja 1960-luvulla yleistyi viisipäiväinen työviikko. 1980-luvulla työviikko lyhennettiin ns. pekkaspäivillä keskimäärin 37 tuntiin, minkä jälkeen työajan pituudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Työn tuottavuus on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa. Samalla vapaa-ajan arvostus on lisääntynyt, ja monet ihmiset valitsisivat lyhyemmän työviikon, mikäli se olisi mahdollista. 

Teksti on kirjoitettu yhdessä Noora Laakin kanssa ja julkaisty myös Helsingin vasemmiston sivuilla.

Helsingin kävelykeskusta on ollut yksi päättymässä olevan valtuustokauden strategisista kärkihankkeista. Sen jatkosuunnittelusta ja tulevaisuudesta on määrä päättää tänään 25.1. kaupunginhallituksen kokouksessa.

Hanke ei ole käytännössä edennyt, sillä sen kohtalo sidottiin yhteen poliittisella päätöksellä nyt jo kuopatun keskustatunnelin kanssa. Kun keskustatunnelin selvittäminen päätettiin lopettaa, kävelykeskustan tulevaisuus jäi leijumaan ilmaan. Nyt pormestari Vapaavuori esittää kaupunginhallitukselle eräänlaista kävelykeskustan kevytversiota, jossa “parannetaan jalankulun yhteyksiä” ja “levennetään jalkakäytäviä”. Mutta parantavatko nämä toimenpiteet kävelykokemusta ja keskustan viihtyisyyttä oleellisesti?

Helsinki ansaitsee kunnianhimoisemman kävelykeskustan. Liikekeskusta Kauppatorilta Mannerheimintielle on suunniteltava kokonaisuudeksi, jossa liikkuvat kävelijät, pyöräilijät ja raitiovaunut. Myös maailmalla on huomattu käveltävyyden ja kävelijöiden houkuttelun edut: Milanossa ja Lontoossa on erittäin kunnianhimoisia suunnitelmia kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi kaupunkien ydinkeskustoissa ja Pariisissa päätettiin vuoden alussa muuttaa liikkeiden reunustama Champs-Elysées kävelijäystävälliseksi vihreäksi kaupunkitilaksi autokaistoja tuntuvasti vähentämällä. Tähän meidänkin on tähdättävä!

Turvakodissa lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokenut saa maksutta ja ilman lähetettä suojan ja apua, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Turvakoti on kodinomainen paikka, jossa tarjotaan akuuttiin tilanteeseen ammatillista tukea, neuvontaa ja ohjausta. 

Lähisuhdeväkivallan kokeminen on kriisi, joka usein vie voimavaroja ja vaikeuttaa jaksamista. Tällaisessa tilanteessa arjen jatkuminen mahdollisimman normaalina olisi tärkeää heti kun turvakodista kotiutuminen on ajankohtaista. Helsingissä vuokra-asunnon löytäminen on muodostunut esteeksi uuden, turvallisemman elämän aloittamiseksi. Tämän takia turvakotijaksot Helsingissä ovat valtakunnallisesti keskimääräistä pidempiä. Turvakotijaksojen pitkittyminen vaikuttaa yhtenä osatekijänä siihen, ettei kaikkia turvakodista apua tarvitsevia pystytä auttamaan ajantasaisesti. 

Kaupungin on kehitettävä käytäntöjä, jotta turvakodeista pois muuttavat asiakkaat huomioitaisiin asukasvalintoja tehdessä niin, että mahdollisimman moni turvakodista pois muuttava, asunnon tarpeessa oleva asiakas saisi viipymättä vuokra-asunnon. 

Tällä hetkellä paikkatilanne sanelee pitkälti sen, mihin turvakotiin ohjautuu akuutissa tilanteessa pääkaupunkiseudulla. Kaikki eivät välttämättä ole turvakotijaksolla omalla paikkakunnalla, vaikka jakson jälkeen sinne palaavatkin. Näin ollen olisi tärkeää saada luotua toimivat yhteistyökäytännöt koko pääkaupunkiseudulla, huomioiden toki kuntien erilaiset asuntotilanteet.

Turvakotien yhteydessä työtä tekevät sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esille, että turvakotien asiakkaiden mahdollisuudet saada kiireellisesti kaupungin asunto ovat hyvin pienet. Vuosittain pääkaupunkiseudun turvakodeista muuttaa uuteen kaupungin vuokra-asuntoon muutamia asiakkaita, toisista turvakodeista useampia, toisista ei yhtään. 

Moni joutuu muuttamaan kaupungin järjestämään väliaikaiseen kriisiasuntoon, koska eivät saa riittävän nopeasti vuokra-asuntoa vaikka olisivat valmiita itsenäiseen asumiseen. Asiakkaille muutto ensin turvakotiin ja sen jälkeen kriisiasuntoon, jonka sijaintiin ei voi vaikuttaa, saattaa vaikeuttaa huomattavasti työssä käymistä ja opiskeluja. Lapsiperheiden kohdalla joudutaan vaihtamaan pahimmillaan monta kertaa koulua tai päiväkotia tai vaihtoehtoisesti käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa matkustamiseen. Kriisimajoituksesta aiheutuu myös kunnille kustannuksia.

Grevio, eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä, joka valvoo Istanbulin sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa, on kehottanut Suomea kiinnittämään erityistä huomiota mm. kohtuuhintaisten, pysyvien asuntojen tarjoamiseen lähisuhdeväkivallan uhreille ja heidän lapsilleen.

Tässä valtuustoaloitteessa esitän, että kaupunki luo käytännöt oman asunnon hakemisen ja saannin helpottamiseksi turvakotijakson jälkeen. Käytännöt luodaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kuntien sekä seudun turvakotien ja asuntopalveluiden tuottajien kanssa. 

Helsingin ilmastovahti on erinomainen palvelu seurata Hiilineutraali Helsinki -ohjelman toteutumista ja kaupunkimme päästöjen vähenemistä. Tarvitsemme kuitenkin edelleen lisää keinoja arvioida poliittisten päätösten ja toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. 

Tampereen kaupunki on ottanut käyttöönsä ilmastobudjetin vuonna 2020. Oslossa ilmastobudjetti on laadittu jo kolmena vuonna. Sen avulla kaupunki tuo näkyväksi ilmastotoimiaan ja niihin budjetoituja taloudellisia resursseja. Samalla seurataan kaupungin toimenpiteiden riittävyyttä asetetun hiilineutraaliustavoitteen suhteen. 

Helsingin tulisi laatia vuodesta 2021 alkaen talousarvion yhteyteen ilmastobudjetti. Ilmastobudjetissa asetetaan kasvihuonepäästöille vuosikohtainen enimmäismäärä, havainnollistetaan mitä ilmastovaikutuksia kaupungin talousarviolla on ja miten se vaikuttaa kaupungin hiilineutraaliustavoitteisiin. 

Tiedon lisäämisen lisäksi ilmastobudjetti antaa mahdollisuuden nostaa talousarvion ilmastovaikutukset keskusteluun kun päästöjen, toimenpiteiden ja kustannusten toteutumista seurataan vuosittain.

Me esitämme, että Helsinki ottaa käyttöön vuodesta 2021 alkaen ilmastobudjetin, joka esitellään vuosittain talousarvion yhteydessä ja jonka toteutumista arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä.

Värderade ordförande, bästa fullmäktige

Asumisen hinnan nousu kotitalouksien tuloja nopeammin on maailmanlaajuinen ilmiö. Keskituloisissa kotitalouksissa asuminen on eniten kasvanut menoerä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Suomessa asumisen kalleus vaikuttaa pienituloisten lisäksi erityisesti pääkaupunkiseudulla ja vuokralla asuvien toimeentuloon. Liian korkeat asuinkulut koskettavat useimpia helsinkiläisiä, sillä meistä asuu vuokralla lähes puolet, mikä on suomalaisittain korkea osuus. OECD:n tuoreessa vertailussa Suomi sijoittuu vertailun kärkeen, mitä tulee asumismenojen kalleuteen yksityisillä vuokramarkkinoilla.

Hyvät valtuutetut,

Asumisen kalleus tuottaa toimeentulovaikeuksia ja eriarvoistaa asumisvalintoja: etäällä työpaikastaan asuvat joutuvat käyttämään kohtuuttoman ajan päivästään työmatkaan ja pahimmillaan korkeita asuinkuluja on paikattava asumistuen lisäksi toimeentulotuella.

Vasemmistoliiton näkemys on, että tulotaso ja varallisuus ei saa määrittää sitä, voiko olla helsinkiläinen. Helsingin on jatkossakin oltava myös siivoojien, lähihoitajien ja kauppojen työntekijöiden kaupunki.

Pelkkä asuntotuotannon kasvattaminen ei ratkaise asumisen korkean hinnan ongelmaa. Vaikka asuntojen tarjontaa on viime vuosina kasvatettu, hinnat eivät pääkaupunkiseudulla ole kääntyneet laskuun. Vaikuttavin keino taittaa asuinkustannusten nousu on rakentamalla merkittävästi lisää kunnan omia, omakustanteisia vuokra-asuntoja.

Tämän takia onkin käänteentekevä päätös, että uudessa AM-ohjelmassa sitoudumme korottamaan pitkän korkotuen ARA-asuntojen osuutta kolmeenkymmeneen prosenttiin vuodesta 2023 lähtien. Tämä tarkoittaa tuhansia uusia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tämä on vasemmistolaisen asuntopolitiikan ydintavoite ja mahdollistaa kaikkien tuloluokkien asumisen Helsingissä.

Hyvät valtuutetut,

Asumisen kalleus koskettaa kuitenkin laajasti pieni- ja keskituloisia kotitalouksia, myös sellaisia jotka eivät välttämättä voi saada ARA-vuokra-asuntoa. Tulevaisuudessa Helsingin tulisi vastata entistä paremmin kaupunkilaisten tarpeisiin ja rakennuttaa omakustanteisia vuokra-asuntoja myös ARA-järjestelmän ulkopuolella.

Myös omistusasumista, jota rakennetaan omakustannusperiaatteella, tarvitaan jatkossa. Hitas-järjestelmässä on ollut ongelmia ja jotkut asuntokeinottelijat ovat haalineet asuntoja jälleenvuokrattavaksi. Tämä ei vastaa Hitaksen tarkoitusta.
Siksi ohjelmakauden puoliväliin mennessä valmistellaan uusi Hitasta vastaava järjestelmä, jossa vanhan valuviat korjataan. Hitaksesta ei kuitenkaan luovuta ennen uuden yhdessä sovitun mallin käyttöönottoa.

Hyvät valtuutetut,

Vasemmistoliitolle asuntopolitiikassa on tärkeää huomioida asumisen hinnan lisäksi segregaation torjuminen, kaupunginosien luonteet sekä asuinaluiden yhteensovittaminen kaupunkiluonnon kanssa. Täydennysrakentamisen yhteydessä huomioidaan uuden AM-ohjelman mukaan selvästi kaupunginosien omaleimaisuus, paikalliset toiveet ja alueelle syntynyt kulttuuri.

Tästedes segregaatiokehitystä on purettava entistä vahvemmin myös tuomalla sekoittuneempaa tulotasoa alueille, joille hyväosaisuus on tiivistynyt. Tarvitsemme ennen kaikkea kohtuuhintaista vuokra-asumisen rakentamista sellaisille alueille, joissa niitä ei ennestään ole.

Helsinki on sitoutunut asunnottomuuden kitkemiseen. Tuetun asumisen tarjonta, kaupungin oma asuntovälitys ja asuntoneuvonta ovat keskeiset keinot asunnottomuuden purkamiseen.

Hyvät valtuutetut,

Jos haluamme olla aidosti elävä, kiinnostava ja uutta luova kaupunki, monipuolisen asumisen tarjonnan on oltava kunnossa. Emme voi kuitata kohtuuhintaisuuden toteutuvan vain joko lisäämällä asuntojen tarjontaa ylipäätään tai vain rakentamalla enemmän ARAa, vaikka nämä vievät tavoitetta kohti, tarvitsemme monien keinojen yhdistelmää.

Pidän erinomaisena, että tästedes seuraamme kohtuuhintaisen asumisen toteutumista selvittämällä entistä tarkemmin, kuinka suuri osuus helsinkiläisten kotitalouksien tuloista menee asumiseen. Tämä on ensisijaisen tärkeää, jotta voimme arvioida asuntopolitiikkamme onnistumista ja asettaa kaikkia helsinkiläisiä palvelevan kohtuuhintaisen asumisen toteutumisen kaupungin politiikan keskiöön. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tukee kaupunginhallituksen esitystä.