Viimeisimmät

Kokoomuksen Juhana Vartiainen ilmoitti eilen blogissaan, ettei aio asettua ehdolle jatkokaudelle Helsingin pormestarina. Vaikka nykyistä kautta on vielä vuosi jäljellä, teksti toimii eräänlaisena Vartiaisen pormestariuden testamenttina. 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana olen viimeisen kolmen vuoden ajan tehnyt paljon töitä pormestari Vartiaisen kanssa ja istunut päiväkaupalla yhteisissä neuvottelupöydissä. Arvostan Vartiaisen kaupunkipolitiikassa etenkin ilmastopoliittista otetta, jossa, kokoomustaustasta huolimatta, on visio kaupungista joka ei pyöri autoliikenteen ehdoilla. Arvostan myös segregaatiokehitystä vastustavaa politiikkaa ja pidin rohkeana vetona, että Vartiainen tänä talvena otti kantaa painotettujen luokkien purkamisen puolesta.

Vartiaisen todistaa kuitenkin testamenttiblogissaan, ettei hän näiden vuosien aikana ole omaksunut pormestarilta vaadittavaa kiinnostusta kaupungin kokonaisuudesta vaan on tarrautunut tuottavuusekonomistin identiteettiin. Vartiainen on pormestarina pitänyt kaupunkia turhauttavan tehottomana ja hän on keskittynyt suurennuslasilla etsimään suuria rakenteellisia muutosmahdollisuuksia.

Mitä löytyikään kun pormestari nyt luettelee merkityksellisiä saavutuksiaan?

Vartiainen nostaa esimerkiksi Hitaksen purkamisen, koska se on Aalto-yliopiston arvion mukaan maksanut kaupungille 35 miljoonaa euroa vuodessa. Vartiaisen blogissa ei kuitenkaan kerrota, että arvio perustuu laskennalliseen tulonmenetykseen, eli siihen minkälaiset tulot kaupunki olisi voinut saada jos hintasäännellyn asumisen sijaan samoille tonteille olisi rakennettu maksimaalista voittoa tavoittelevia asuntoja. Maksimaalista voittoa tavoitteleva gryndaus ei kuitenkaan ole kaupungin tehtävä vaan kaupunki osoittaa tietyn määrän tontteja erilaisille hintasäännellyn asumisen muodoille jotta huolehdimme siitä, että eri tuloisilla ihmisillä on mahdollisuus asua Helsingissä. Vaikka Hitasta ei rakenneta, niin kaupunki ei ole lakkauttanut tonttien luovuttamista hintasäännellylle asumiselle eikä näin ollen näitä Aalto-yliopiston teoreettisten mallien kautta lasketut tulot ole ropisemassa kaupungin kassaan. 

Toinen asia, jota Vartiainen blogissa juhlistaa, on hänen tulkintansa siitä, että henkilöstöä olisi nykyisen kaupunkistrategian perusteella helpompaa irtisanoa. Vaikka hän nostaa kirjoituksessaan myös henkilöstöä tukevia päätöksiä, kuten palkkakehitysohjelman, niin irtisanomisista kirjoittaessa paistaa läpi pormestarin epäilevä suhtautuminen työntekijöihin suojatyöpaikkojen hyödyntäjinä. Todellisuudessa kaupungin henkilöstöpolitiikka on sekä edellisellä että nykyisellä strategiakaudella perustunut siihen, että tehtävien ja toimintojen muuttuessa, tarjotaan työntekijöille muita töitä suoran irtisanomisen sijaan. 

Näiden taloudellisesti melko yhdentekevien toimien nostaminen merkityksellisiksi nimenomaan ekonomistin näkökulmasta osoittaa minusta ennen kaikkea, ettei ole helppo löytää kaupungin tuottavuutta merkittävästi parantavia toimia, ainakaan jos niitä etsii lakkauttamalla, ulkoistamalla tai henkilöstöön epäilevästi suhtautuen. 

Kun haluamme parantaa sekä kaupungin taloutta että kaupunkilaisten elinolosuhteita pitkällä tähtäimellä tulisi: 

1) panostaa terveysongelmien ja eriytymisen ennaltaehkäisyyn ja purkamiseen

2) panostaa työntekijöiden hyvinvointiin: työympäristöön, palkkaan ja inhimilliseen työtahtiin

3) panostaa kalliiden ja laajojen digijärjestelmien hankintaan pitämällä huolta, että ne toimii

4) panostaa tilojen ja infran korjaukseen ajoissa 

Vasemmistoliitto on seuraavissa kuntavaaleissa aidosti mukana kilpaamassa Helsingin suurimman puolueen paikasta. Me ajamme inhimillistä kaupunkia luovaa talouspolitiikkaa lillukanvarsiin tarttuvan tehostamisvimman sijaan.

Nyt on käsillä kampanjan superviikonloppu, ja tulevina päivinä luvassa on keskustelutilaisuuksia, saunaa & avantoa ja lasten disko!

Perjantaina 24.3. Mia, Toivo Haimi ja Tuomas Nevanlinna keskustelevat taide- ja kulttuuripolitiikan suunnasta Arkadia International Bookshopissa klo 17-19.

Lauantaina 25.3. vuorossa on vaalien kuumin tapahtuma Lapinlahden Lähteen saunan löylyissä. Ota mukaan oma pyyhe ja uikkarit ja tule saunomaan, uimaan, juomaan kahvia ja syömään pullaa klo 15-18.

Sunnuntaina 26.3. Mia soittaa musiikkia tukiryhmän järjestämässä lasten diskossa Arabianrannan Kääntöpaikalla klo 14-16. Myös aikuiset saa tanssia! Tarjolla myös kasvomaalausta ja herkullista syötävää.

Lisäksi Mian ja tukiryhmän voi löytää jakamasta flaikkuja eri puolilta Helsinkiä, laita viestiä instassa jos haluat mukaan! Kaikista tilaisuuksista voi myös lauantaista eteenpäin hakea mukaan kampanjatarroja ja flaikkuja jaettavaksi.

View this post on Instagram

A post shared by Mia Haglund (@miahaglund)

Työ on muuttunut ja muuttuu kiihtyvällä tahdilla, mutta uutta työelämää ei ole vielä luotu. Työttömiä ja prekaarissa asemassa työskenteleviä ihmisiä on jo toista miljoonaa. Työelämän loputon tehostaminen ja siitä seuraavat uupumiset lisääntyvät. Pakkoyrittäjyys yleistyy työelämässä samalla kun sosiaaliturva rakentuu edelleen palkkatyönormille ja kontrollille. Ihmisiä epäillään ja rangaistaan.

Loputon keskustelu työllisyysasteesta peittää alleen edellä kuvatut ilmiöt. Nyt on aika luoda rakenteet, jotka tuovat ihmiselle turvan uuteen arkeen ja työelämään. On aika tunnustaa riittävä toimeentulo ihmisoikeutena.

Valitettavasti työvoimapolitiikan perusvireeksi on jo vuosikymmenien ajan muodostunut työttömien tarkkailu ja aktivointi, jossa TE-palveluiden ensisijainen tehtävä ei ole auttaa ihmisiä löytämään töitä vaan vahtia kenelle ja millä kriteereillä sosiaaliturvaa voidaan maksaa. Työttömien elämää kontrolloidaan vahtimalla opiskelua, yritystoimintaa, vapaaehtoistyötä ja jopa harrastuksia. Väärät aktiviteetit saattavat leimata sinut tuloista riippumatta ”omassa työssä työllistyväksi”, jolloin menetät oikeuden työttömyysturvaan.

Uusi työnhakumalli, joka velvoittaa työttömät ja myös monet opiskelijat tehtailemaan työhakemuksia ja raportoimaan niistä TE-toimistolle sanktioiden uhalla, on jatkumoa kyykytyspolitiikan pitkälle linjalle. Se kuluttaa valtavan määrän virkahenkilöiden työpanosta ja työttömien aikaa tuomatta minkäänlaisia hyötyjä yksilöille, yrityksille tai yhteiskunnalle.

Emme tarvitse ”pohjoismaista työvoimapalvelumallia” vaan perustulon. Kaikista työvoimapoliittisista sanktioista ja karensseista on luovuttava. Myös työttömien opiskelun ja yritystoiminnan vaikeuttaminen tulee lopettaa. Nykymuotoiset TE-toimistot tulee lakkauttaa palveluiden siirtyessä pysyvästi kunnille vuonna 2025. Tulevaisuudessa kunnat voisivat huolehtia työnvälitys-, koulutus-, sote- ja muiden tarvittavien palveluiden koordinaatiosta ihmisten yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ilman kytköstä sosiaaliturvan toimeenpanoon. ”Työttömän” kategoriaa ei ylipäätään tarvita näiden palveluiden järjestämiseen.

Suomi on saanut toistuvasti moitteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta perusturvan liian matalasta tasosta. Nykyisiä perusturvaetuuksia ja opintorahaa tulee korottaa ja yhdistää ne vastikkeettomaksi perustuloksi, jonka rinnalla säilyvät ansiosidonnaiset etuudet. Pienyrittäjien sosiaaliturvaa tulee vahvistaa muuttamalla YEL-järjestelmä progressiiviseksi ja todellisiin tuloihin perustuvaksi.

Työllisyysasteen tuijottamisesta on siirryttävä työelämän laadun parantamiseen. Tarvitsemme enemmän vapaa-aikaa ja parempaa työhyvinvointia. 30 tunnin työviikosta on järjestettävä laaja kokeilu seuraavalla hallituskaudella ja työaikalakiin kirjattua enimmäisviikkotuntien määrää tulee vähentää asteittain. Tarvitsemme myös työturvallisuuslain uudistuksen, jossa lisätään työnantajien vastuuta psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallinnasta. Julkisen sektorin on toimittava työhyvinvoinnin kehittämisen eturintamassa, mikä edellyttää merkittäviä lisäresursseja peruspalveluihin.

Työlainsäädäntöä on uudistettava siten, että alustatyöntekijöille taataan työntekijöiden oikeudet ja pakkoyrittäjyys estetään. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan työsuhdeolettama, joka tuo tosiasiallisesti työntekijäasemassa toimiville henkilöille automaattisesti työntekijöiden oikeudet ilman pitkiä oikeusprosesseja. Samalla lakko-oikeutta ja mahdollisuutta kollektiiviseen neuvotteluun työehdoista pitää vahvistaa kaikilla aloilla. Uuden työelämän rakentaminen vaatii sekä lainsäädäntötyötä, että järjestäytymistä ja työtaisteluita. 

Tule keskustelemaan vaaleista ja suunnittelemaan Mia Haglundin eduskuntavaalikampanjaa Kvääristöön (Kolmas linja 17, Helsinki) keskiviikkona 25.1. kello 18-20!

Tapahtuma Facebookissa

Sinulle, joka haluat:
– Iloista ilmastokestävää elämää!
– Rahaa verovälttelijöiltä koulutukseen ja terveydenhuoltoon!
– Toimeentuloa ilman kyykytystä!

Illan aluksi Jussi Ahokas BIOS-tutkimusyksiköstä alustaa siitä, mistä eduskuntavaaleissa puhutaan ja mistä vaaleissa tulisi puhua.

Keskustelun jälkeen esittelemme kampanjan teemat ja suunnittelemme kampanjatyötä. Osaamista ja apua kaikessa viestinnästä tapahtumien järjestämiseen ja katukampanjointiin tarvitaan! Voisitko sinä olla avuksi? Tule mukaan!

PS. Jos et pääse keskiviikkona paikalle, laita viestiä vaikka minulle jossain kanavassa, niin lisään sinut kampanjan Whatsapp-ryhmään.