Työ on muuttunut ja muuttuu kiihtyvällä tahdilla, mutta uutta työelämää ei ole vielä luotu. Työttömiä ja prekaarissa asemassa työskenteleviä ihmisiä on jo toista miljoonaa. Työelämän loputon tehostaminen ja siitä seuraavat uupumiset lisääntyvät. Pakkoyrittäjyys yleistyy työelämässä samalla kun sosiaaliturva rakentuu edelleen palkkatyönormille ja kontrollille. Ihmisiä epäillään ja rangaistaan.
Loputon keskustelu työllisyysasteesta peittää alleen edellä kuvatut ilmiöt. Nyt on aika luoda rakenteet, jotka tuovat ihmiselle turvan uuteen arkeen ja työelämään. On aika tunnustaa riittävä toimeentulo ihmisoikeutena.
Valitettavasti työvoimapolitiikan perusvireeksi on jo vuosikymmenien ajan muodostunut työttömien tarkkailu ja aktivointi, jossa TE-palveluiden ensisijainen tehtävä ei ole auttaa ihmisiä löytämään töitä vaan vahtia kenelle ja millä kriteereillä sosiaaliturvaa voidaan maksaa. Työttömien elämää kontrolloidaan vahtimalla opiskelua, yritystoimintaa, vapaaehtoistyötä ja jopa harrastuksia. Väärät aktiviteetit saattavat leimata sinut tuloista riippumatta ”omassa työssä työllistyväksi”, jolloin menetät oikeuden työttömyysturvaan.
Uusi työnhakumalli, joka velvoittaa työttömät ja myös monet opiskelijat tehtailemaan työhakemuksia ja raportoimaan niistä TE-toimistolle sanktioiden uhalla, on jatkumoa kyykytyspolitiikan pitkälle linjalle. Se kuluttaa valtavan määrän virkahenkilöiden työpanosta ja työttömien aikaa tuomatta minkäänlaisia hyötyjä yksilöille, yrityksille tai yhteiskunnalle.
Emme tarvitse ”pohjoismaista työvoimapalvelumallia” vaan perustulon. Kaikista työvoimapoliittisista sanktioista ja karensseista on luovuttava. Myös työttömien opiskelun ja yritystoiminnan vaikeuttaminen tulee lopettaa. Nykymuotoiset TE-toimistot tulee lakkauttaa palveluiden siirtyessä pysyvästi kunnille vuonna 2025. Tulevaisuudessa kunnat voisivat huolehtia työnvälitys-, koulutus-, sote- ja muiden tarvittavien palveluiden koordinaatiosta ihmisten yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ilman kytköstä sosiaaliturvan toimeenpanoon. ”Työttömän” kategoriaa ei ylipäätään tarvita näiden palveluiden järjestämiseen.
Suomi on saanut toistuvasti moitteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta perusturvan liian matalasta tasosta. Nykyisiä perusturvaetuuksia ja opintorahaa tulee korottaa ja yhdistää ne vastikkeettomaksi perustuloksi, jonka rinnalla säilyvät ansiosidonnaiset etuudet. Pienyrittäjien sosiaaliturvaa tulee vahvistaa muuttamalla YEL-järjestelmä progressiiviseksi ja todellisiin tuloihin perustuvaksi.
Työllisyysasteen tuijottamisesta on siirryttävä työelämän laadun parantamiseen. Tarvitsemme enemmän vapaa-aikaa ja parempaa työhyvinvointia. 30 tunnin työviikosta on järjestettävä laaja kokeilu seuraavalla hallituskaudella ja työaikalakiin kirjattua enimmäisviikkotuntien määrää tulee vähentää asteittain. Tarvitsemme myös työturvallisuuslain uudistuksen, jossa lisätään työnantajien vastuuta psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallinnasta. Julkisen sektorin on toimittava työhyvinvoinnin kehittämisen eturintamassa, mikä edellyttää merkittäviä lisäresursseja peruspalveluihin.
Työlainsäädäntöä on uudistettava siten, että alustatyöntekijöille taataan työntekijöiden oikeudet ja pakkoyrittäjyys estetään. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan työsuhdeolettama, joka tuo tosiasiallisesti työntekijäasemassa toimiville henkilöille automaattisesti työntekijöiden oikeudet ilman pitkiä oikeusprosesseja. Samalla lakko-oikeutta ja mahdollisuutta kollektiiviseen neuvotteluun työehdoista pitää vahvistaa kaikilla aloilla. Uuden työelämän rakentaminen vaatii sekä lainsäädäntötyötä, että järjestäytymistä ja työtaisteluita.
Vastaa