“Kai sä tiedät että sun rinnoista puhutaan netissä?” Tuo kysymys minulle esitettiin fuksivuoteni keväänä ollessani ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa. Miespuolinen opiskelukaverini kertoi minulle, että opiskelijajärjestöni nettifoorumilla on salainen miespuolisten opiskelijoiden kerho, jossa oli keskusteluja kaikenlaisista aiheista: urheilusta, kaljalla käymisestä, arkisista asioista. Ja sitten siellä oli keskusteluja laitoksen naispuolisista opiskelijoista, monesti seksistiseen sävyyn ja ulkonäköön liittyen. Nyt minun vartaloni oli herättänyt keskustelua. Keskusteluun osallistui myös silloinen ihastukseni, jonka kanssa minulla oli ollut yhden yön juttu kuukausia aiemmin, ihan opintojeni alussa.
Kuultuani keskustelusta olin shokissa. Tunsin oloni petetyksi, haavoittuvaksi, surulliseksi, vihaiseksi ja etenkin pieneksi ja mitättömäksi. Olin vain esine, vartalo, jota voi kommentoida, johon koko olemukseni voi redusoida. Kommentteja vartalostani oli esillä luettavaksi lukuisille laitokseni opiskelijoille, joita en itse edes tuntenut.
Vuosi tämän tapahtuman jälkeen päätimme ystäväporukkani kanssa puuttua mieskerhon nettifoorumiin. Saimme yhdeltä meininkiin väsyneeltä jäseneltä luvan käyttää hänen tunnuksiaan ja kirjauduimme nettifoorumille saadaksemme todistusaineistoa siellä tapahtuvasta seksismistä. Kirjoitimme kirjeen foorumin ylläpitäjille sekä laitoksemme johtajalle. Seurasi sosiaalinen räjähdys. Osa mieskerhon jäsenistä olivat raivoissaan siitä, että olimme luvatta tunkeutuneet heidän salaisiin keskusteluihin. He vertasivat nettikeskusteluja miesten saunavuoroon, joissa puhuttiin samanlaisista asioista. Toiset ymmärsivät toimineensa halventavasti ja pyysivät anteeksi. Hyvin harvat suostuivat kuitenkin myöntämään toimintansa olleen seksististä. Loppujen lopuksi opiskelijajärjestöni nettisivujen yhteydessä ollut foorumi suljettiin. Kuulin huhuja, että se olisi avattu uudelleen jonnekin muualle, mutta sen enempää en asiasta tiedä.
Seksismi ja miesten toisilleen jakamat seksikokemukset ovat nousseet pinnalle Axl Smithin myötä. Smith kuvasi luvatta naisia, joiden kanssa harrasti seksiä ja jakoi ainakin yhden salaa kuvaamansa videon kavereidensa kesken Whatsappissa.
Smithin tapaus sai minut taas muistamaan laitokseni mieskerhon. Mieskerho tuli minulle mieleen tänään myös siitä, että minut oli naistenpäivän kunniaksi kutsuttu vanhaan lukiooni puhumaan tasa-arvosta ja feminismistä satavuotiaassa Suomessa. Keskustelussa tuli esiin, että monet lukion tytöt kokivat slutshaming-ilmiön ongelmalliseksi. He kertoivat poikien kerskuvan seksuaalisilla kokemuksillaan samalla kun tyttöjä huoritellaan.
Seksismi on seksismiä tapahtui se sitten saunaporukassa, suljetussa nettikeskustelussa, työpaikalla tai julkisessa tilassa. Alentava ja objektivioiva puhe, tapahtui se missä yhteydessä tahansa, ylläpitää ja vahvistaa yhteiskunnan epätasa-arvoisia rakenteita ja normeja. Seksismiin puuttuminen sekä mieskerhon ja Haippiringin kaltaisten verkostojen toiminnan esiin tuominen vaatii vielä tänäkin päivänä paljon rohkeutta. Laitokseni mieskerhon jäsenten joukossa oli myös useita ystäviäni, joiden kanssa välit vaikeutuivat.
Epäsuosittuja feministisiä tekoja on kuitenkin tehtävä vallitsevien normien purkamiseksi. Normeja on harvoin purettu valtaa pitävien toimesta, vaan valtaa haastamalla.
Täten haluan toivottaa feminististä naistenpäivää kaikille, pitäkää ruusunne ja puututaan seksismiin.
Edit 9.3 klo 14:40: Smithin ja Haippiringin kuvausta on editoitu uusien tietojen mukaiseksi.
Vastaa