Haluan lukea teille lainauksen:
”Maahanmuutovirasto hyväksyy tosiseikkana, että sinuun on kohdistunut pahoinpitelyä repimällä hampaasi, poraamalla käsiisi, lyöden sinua veitsellä, vetämällä sinua auton perässä ja leikkaamalla vatsasi miekalla auki. Maahanmuuttovirasto katsoo sinuun kohdistuneen ulkomaalaislain mukaisia vainoksi katsottavia tekoja. Maahanmuutovirasto kuitenkin katsoo ettei pelkosi kotiinpaluusta ole objektiivisesti perusteltua, eikä usko että olisit tulevaisuudessa vaarassa kotimaassasi. Maahanmuuttovirasto katsoo että et ole esittänyt sellaisia perusteluita joiden vuoksi sinua uhkaisi kotimaassasi epäinhimillinen kohtelu.”
Luettu lainaus on nosto Maahanmuuttoviraston antamasta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Tämä on se Suomi, jonka sotaa ja hätää pakenevat turvapaikanhakijat täällä kohtaavat.
Maahanmuuttovirasto on vuonna 2016 tehnyt 70 prosenttia enemmän turvapaikkapäätöksiä henkilötyövuotta kohden. Seurauksena turvapaikanhakijoiden kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut ovat lyhentyneet aiemmasta 4-7 tunnista korkeintaan kolmeen tuntiin. Hallituksen toimesta turvapaikkapäätöksen valitusoikeutta on syyskuusta lähtien rajoitettu 30 päivästä 21 päivään. Oikeusapua on myös rajoitettu: tästedes turvapaikanhakija saa avustajan turvapaikkapuhutteluun vain painavasta syystä.
Perheenyhdistämisestä on useiden kiristysten johdosta tehty miltei mahdotonta. Tämä rankaisee etenkin naisia ja lapsia, jotka eivät kykene lähtemään hengenvaaralliselle matkalle kumiveneellä Välimeren halki ihmissalakuljettajien armoilla.
Toukokuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että heidän tekemänsä arvion mukaan Afganistaniin, Somaliaan ja Irakiin on nyt turvallista palauttaa turvapaikanhakijoita. Toissijaisen suojelun saaminen näistä maista tuleville vaikeutui täten merkittävästi.
Maakohtaiset turvaluokitukset eivät seuraa minkäänlaista yhteiseurooppalaista linjaa. Irakilaisista turvapaikanhakijoista 64 prosenttia on saanut suojelua EU-maista. Suomessa vastaava luku on romahtanut tänä vuonna 24 prosenttiin ja viime kuukausina vielä alemmas.
Kiintiöpakolaisia Suomi ottaa 750 vuodessa. Saman verran ihmisiä hukkui Välimereen yhden viikon aikana tämän vuoden toukokuussa.
Käynnissä on lainsäädännöllinen race to the bottom, jolloin ennen ihmioikeuksien mallimaana paistatellut Suomi pyrkii alentamaan turvapaikkapolitiikkaansa EU:n edellyttämälle minimitasolle.
Minä en voi hyväksyä tätä. En koe olevani radikaali, kun uskon ihmisten yhdenvertaisuuteen. En koe olevani radikaali, kun haluan vahvan oikeusvaltion. En koe olevani radikaali, kun vaadin, että ihmisoikeussopimuksia noudatetaan. Kuitenkin minua kutsutaan suvakkihuoraksi, kun osallistun mielenosoitukseen maahanmuuttoviraston maakohtaisia turvallisuuslinjauksia vastaan.
**
Li Andersson aloitti puheensa tänään puhumalla Donald Trumpista. Sekä maailmalla, että meillä Suomessa vallitsee pelko, että olemme menossa täyttä vauhtia kohti Trumplandiaa, jossa rakennettaan yhteisymmärryksen sijaan muureja, toveruuden sijaan pelkoa, ilmastosopimusten sijaan ilmastoskeptisismiä.
Trump ja Brexit eivät kuitenkaan ole ainoat maailmalla tapahtuvista vallanvaihdoksista. Pienessä ja sisukkaassa Islannissa maan suostituin poliitikko vihreän vasemmiston Katrin Jakobsdottir neuvottelee tällä hetkellä hallituksen muodostamisesta lokakuussa suoritettujen vaalien jälkeen. Islannista ja vasemmiston noususta ei ole paljon kansainvälisesti kirjoitettu, mutta Islanti osoittaa, että tänä poliittisesti pimeänä aikana toinenkin tie on mahdollinen.
Meidän on oltava se toinen tie. Meidän on vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten noudattamista ja inhimillisyyttä. Vasemmistolaisuuteen on aina kuulunut kansainvälinen solidaarisuus, ja nyt toverit, sille solidaarisuudelle on taas kysyntää.
Kukaan ei varmasti ole kanssasi eri mieltä ihmisarvojen kunnioittamisen tärkeydestä. Kuka vaan meistä voi olla tänään hyvinvoiva, ja huomenna apua tarvitseva.
Erimielisyydet vallitsevat käsittääkseni siitä, mitä kaikkea nuo ihmisoikeudet pitävät sisällään. Yhdyn kyllä täysin niihin kriitikoihin, joiden mielestä ihmisoikeudet eivät edellytä oman asunnon, rahallisen tuen, terveydenhuollon, sosiaalihuollon, ruoan ja vastaavien seikkojen tarjoamista muualta tänne tuleville tilanteessa, jossa Suomi velkaantuu lisää hälyyttävää vauhtia joka minuutti. Jokainen ajatteleva ymmärtää, millaista epätasapuolisuuden tunnetta tällainen verovarojen käyttö voi herättää suomalaisissa. Lähtisin siitä, että verovaroin kustannetaan jokaiselle välttämättömät elämän ehdot, mutta ei enempää.