Syksyllä 2015 kansainvälinen hätä kolkutti aiempaa voimakkaammin sekä Euroopan että Suomen ovea. Useat maailmalla käynnissä olevat konfliktit sekä ilmastonmuutos ovat pakottaneet ihmisiä lähtemään vastentahtoisesti kodeistaan ja etsimään turvaa vieraista maista. Käynnissä oleva tilanne testaa Euroopan empatiaa, ja tästä testistä olemme tähän mennessä epäonnistuneet.
Tuhannet ihmiset ovat viime vuosien aikana kuolleet hukkumalla Välimereen yrittäessään paeta Eurooppaan. He tekevät näin, koska emme ole onnistuneet luomaan tarpeeksi turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan ja Suomeen. Sen sijaan, että keskittyisimme ratkaisemaan tilannetta ihmisarvoisesti, ovat euroopan maat aloittaneet lainsäädännöllisen race to the bottom -kilpailun, jonka voittaakseen Suomi pyrkii nyt alentamaan turvapaikkapolitiikkaansa EU:n edellyttämälle minimitasolle vähentääkseen “vetovoimatekijöitä”. Jotta kukaan ei vaan haluaisi tulla tänne.
Jo Sipilän hallituksen edeltäjät aloittivat Suomen niin kutsuttujen vetovoimatekijöiden vähentämisen vaikeuttamalla perheenyhdistämisiä vuosina 2010 ja 2012. Vuonna 2010 päätettiin, että alaikäisen hakijan tulee olla alaikäinen vielä sinä päivänä kun perheside-hakemuksen päätös tehdään. Keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2015 noin vuosi. Monet hakijat ehtivät tulla täysi-ikäisiksi hakemuksen ollessa vielä käsittelyssä, jolloin hakemus hylättiin.
Vuodesta 2012 lähtien perhesideoleskelulupahakemuksen on voinut jättää vain ulkomailla asuva perheenjäsen itse. Hakemus on jätettävä lähimpään Suomen edustustoon, joka saattaa sijaita toisessa maassa. Tätä varten hakija saattaa joutua hakemaan viisumin tai oleskeluluvan. Matka ja oleskelu on maksettava itse. Hakemusta varten tarvitaan lukuisia virallisia asiakirjoja, jotka on todennettava laillisiksi. Oleskelulupahakemuksesta on maksettava myös satojen eurojen käsittelymaksu.
Vuosien 2010 ja 2012 kiristysten myötä perheenyhdistämisten määrä on romahtanut. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 laskua oli 70 prosenttia. Sen jälkeen taso on pysynyt matalana.
Vuonna 2016 perheenyhdistämisen kiristystä kuitenkin jatkettiin entisestään liittämällä siihen toimeentuloedellytys. Saadakseen tuoda neljä alaikäistä lastaan Suomeen, on perheenyhdistämistä hakevan yksinhuoltajan tienattava 2400 euroa kuukaudessa.
Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen rankaisee etenkin naisia ja lapsia, jotka eivät kykene lähtemään hengenvaaralliselle matkalle kumiveneellä Välimeren halki ihmissalakuljettajien armoilla. Monet puolueet ja “maahanmuuttokriitikot” esittivät huolensa viime vuoden syksynä, kun Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat olivat pääosin miehiä. Hallitus on kuitenkin perheenyhdistämistä hankaloittamalla tehnyt kaikkensa estääkseen vaarassa olevien naisten ja lasten turvalliset matkat pois konfliktialueilta. Käytännössä perheenyhdistäminen on tehtyjen kiristysten jälkeen miltei mahdotonta.
Sipilän hallitus on myös poistanut ulkomaalaislaista humanitaarisen suojelun. Näin yhä pienemmälle joukolle ihmisiä voidaan myöntää kansainvälistä suojelua Suomessa.
Lisääntyneiden paineiden takia Maahanmuuttovirasto on vuonna 2016 tehnyt 70 prosenttia enemmän turvapaikkapäätöksiä henkilötyövuotta kohden. Seurauksena turvapaikanhakijoiden kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut ovat lyhentyneet merkittävästi. Hallituksen toimesta turvapaikkapäätöksen valitusoikeutta on lyhennetty ja oikeusapua on rajoitettu.
Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on romahtanut vuonna 2016 verrattuna edellisvuoteen, Suomen hallitus jatkaa kiristyksiä, joilla vaikeutetaan turvapaikanhakijoiden, sekä kielteisen että myönteisen päätöksen saaneiden elämää.
Vuonna 2016 Suomi vastaanottaa ainoastaan 750 kiinitöpakolaista. Saman verran ihmisiä hukkui Välimereen yhden viikon aikana tämän vuoden toukokuussa.
Edellämainitun perusteella voidaan todeta, että Suomessa tehdään juuri nyt kaikkien aikojen epäinhimillisintä maahanmuuttopolitiikka.
Epäinhimillnen politiikka on synnyttänyt epäinhimillistä käytäntöä Maahanmuuttovirastossa. Toukokuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että heidän tekemänsä arvion mukaan Afganistaniin, Somaliaan ja Irakiin on nyt turvallista palauttaa turvapaikanhakijoita. Toissijaisen suojelun saaminen näistä maista tuleville vaikeutui täten merkittävästi.
Uudet turvallisuusluokitukset eivät ole jääneet vaille seurauksia. Maahanmuuttovirasto teki kesällä kolme kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä. Kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, joiden on todettu joutuneen vainon kohteeksi lähtömaassa, on kehotettu “sisäiseen pakoon”. Tällä tarkoitetaan muuttamista turvallisempaan kohteeseen lähtömaan sisällä.
Mihin irakilaisiin kohdistuvat kielteiset turvapaikkapäätökset johtavat? Jotkut antavat periksi ja palaavat takaisin lähtömaahansa, jonka jälkeen voimme useimmiten vain arvailla, miten heidän käy. Olemme saaneet kuulla tapauksista, joissa suomesta palanneet turvapaikanhakijat ovat joutuneet ammuskelun ja kidutuksen kohteiksi. Useimpien kohtaloista emme tiedä mitään.
Osa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista valittavat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka joutuu kantamaan yhä suurempaa vastuuta turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Hallinto-oikeus antoi hiljattain toivoa antavan päätöksen, jossa palautti hylätyn turvapaikkapäätöksen maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi, sillä tuomioistuin arvioi kansainvälisen suojelun kriteerien täyttyvän.
Maakohtaiset turvaluokitukset eivät seuraa minkäänlaista yhteiseurooppalaista linjaa. Irakilaisista turvapaikanhakijoista 64 prosenttia on saanut suojelua EU-maista. Suomessa vastaava luku on romahtanut tänä vuonna 24 prosenttiin ja viime kuukausina vielä alemmas.
Me suomalaiset haluamme olla tunnettuja tasa-arvoisten mahdollisuuksien maana. Ylläpitääksemme tätä mainetta, on meidän muutettava turvapaikkapolitiikkamme heti. Maahanmuuttoviraston ja Sipilän hallituksen tulisi nyt arvioida toimintaansa: ovatko loppuun palanut virkamiehistö, jotka tekevät virheellisiä päätöksiä liian suuren työtaakan takia, hallinto-oikeuden kuormittaminen valituksilla, uusi paperittomien joukon kasvu ja ihmisten hengenvaaraan lähettäminen todella maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkamme määränpäät?
En halua asian olevan näin. Sen sijaan on lohdullista nähdä kaikki täällä tänään, jotka olette tulleet kertomaan, että tekään ette halua Sipilän, Orpon ja Soinin epäinhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Meidän on yhdessä vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten noudattamista ja inhimillisyyttä. Meidän on vaadittava maahanmuuttoviraston maakohtaisten turvallisuuslinjausten muuttamista, meidän on vaadittava kiintiöpakolaisten määrän lisäämistä, meidän on vaadittava perheenyhdistämisen helpottamista ja meidän on vaadittava lisää laillisia reittejä Eurooppaan ja Suomeen.
Toivon, että me yhdessä voimme olla se voima, joka asettaa empatian pakolais- ja turvapaikkapolitiikan keskiöön.
Vastaa