Sanna Ukkola kirjoittaa tänään Ylen sivuilla julkaistussa blogissaan, mikä hänen mielestään feminismissä on pielessä. Ukkola kritisoi feministejä somehuutelusta, liiallisesta loukkaantumisesta ja kehottaa “mimosoja” karaistumaan. Hänen mielestään kansainvälistä huomiota saanut “all male panels” -blogi ja “koffgate” osoittavat, että feministit puuhastelevat väärien asioiden parissa.
Ensinnäkin Ukkola näkemys siitä, että feministit ovat yksi yhtenäinen ryhmä, joka keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan, on virheellinen. Suomessa on liberaalifeministejä, radikaalifeministejä, ekofeministejä, queerfeministejä, ja feministiseen liikkeeseen kuuluvat niin perinteikkäät instituutiot kuten Naisasialiitto Unioni kuin paikalliset ryhmät, löyhät verkostot ja yksittäiset aktivistit. Samaan aikaan vaaditaan vanhemmuuden kustannusten tasaista jakoa, translain uudistamista ja sukupuolisensitiivistä kasvatusta, tehdään yhteiskuntakriittisiä sarjakuvia ja puututaan naisten vähäiseen esiintymiseen politiikan asiantuntijoina. Vaaditaan tasa-arvoa kaikille, jotka kärsivät nykyisistä valtarakenteista, eli kaikille sukupuolille, seksuaalisuuksille, ihonväreille ja yhteiskuntaluokille. Suomen feministinen liike tekee kaikkea tätä jatkuvasti – ei yhtenäisesti, vaan kaikki tahot omilla tavoillaan ja omilla kärjillään.
On huolestuttavaa, että Ukkola ei näe tytöttelyn ja miespaneelien yhteyttä niihin rakenteisiin, joihin hän toivoisi feministien keskittyvän. Toimittajana ja viestinnän ammattilaisena hänen tulisi olla tietoinen sanojen ja kuvien vallasta. Koffin tytöttelykuva ja miespaneelit yhteiskunnan asiantuntijoina ovat osa niitä rakenteita, jotka luovat sukupuolittuneita työmarkkinoita, palkkaeroja sekä sen, että suomalaisia pörssiyhtiöitä johtaa useammin mies nimeltä Juha kuin nainen. Rakenteissa kaikki liittyy toisiinsa, jonka takia on puututtava seksistisiin heittoihin samalla kun ajetaan abortin vapauttamista ja parannuksia isien asemaan huoltajuuskiistoissa.
Suomalaisessa feminismikeskustelussa mättää Sanna Ukkolan blogin kaltaiset kirjoitukset, jotka perustuvat juuri sellaisen mututuntumaan faktojen sijaan, josta hän itse syyttää feminististä liikettä. Sanna, tervetuloa mukaan toimintaan patriarkaalisten rakenteiden kaatamisen puolesta!
Vali vali.
Olisikin kiva nähden miten nainen pärjäisi pelaajana MM-kaukalossa miesten keskellä.
Miksi tosiasioiden kiistäminen on niin olennainen osa feminismiä?
Mikään ei estä naista perustamasta pörssiyritystä
Harvoimpa pörssiyhtiön perustaja on enää yrityksensä toimitusjohtajana siinä vaiheessa kun yritys on listautunut pörssiin. Toki näinkin on. Ja kyllä, naisetkin ovat perustaneet menestyneitä pörssiyhtiöitä.
Sannan kolumnista paistaa läpi tarve olla hyvä jätkä sekä silmien ummistaminen todellisuudelta.
No ongelmahan on nimenomaan siinä, että ei tavallinen kansalainen erota feminismin alalajeja saatika sen todellisia tarkoitusperiä, kun koko järjestelmä on saanut influenssan näistä tytöttelystä ruikuttajista ja yleisestä loukkaantumisesta.
Vaikka teidän itsenne mielestä aatteenne olisi hieno ja mahtava, se ei välttämättä näyttäydy sellaisena ihmisille, jotka kehittävät maailmankuvaansa ja käsitystään ideologioista pitkälti uutisten ja saatavilla olevan tiedon varassa.
Markkinoikaa itsenne toisin, jatkuvat otsikot loukkaantumisista ei edistä asiaanne tippaakaan.
Hyvin kirjoitettu, napakka vastine, kiitos!
On jokseenkin naurettavaa vaatia esimerkiksi yrityksien johtoon 40 % naisia, kun samaan aikaan esimerkiksi tasa-arvovaltuuskunta ja muut vastaavat elimet eivät toteuta tasa-arvoa. Siellä aivan sumeilematta ilmoitetaan, että kyllä naiset osaavat toteuttaa tasa-arvoa miestenkin puolesta, ja samainen vaatimus 40 % osuudesta miehiä heivataan oikopäätä romukoppaan.
Selitä tuo ensin, niin sitten voidaan päästä jo vähän eteenpäin keskustelussa.
MIksi edes feminismi ei nykyään aja vain omaa asiaansa ?
Miksi kaikki tällaiset liikkeet, joiden tulisi olla vahvoja ja yhtenäisiä, aina hajoavat pienempiin ?
Minusta on lähinnä hassua, että suomessa toimii liberaalifeministejä, radikaalifeministejä, ekofeministejä, queerfeministejä… Sama ilmiö pätee toki niin moneen muuhunkin liikkeeseen.
”Suomalaisessa feminismikeskustelussa mättää Sanna Ukkolan blogin kaltaiset kirjoitukset, jotka perustuvat juuri sellaisen mututuntumaan faktojen sijaan, josta hän itse syyttää feminististä liikettä.”
Mielestäni tämä lause kiteyttää feminismikeskustelun ongelmat. Vasta-argumentteja tai argumentoijia ei kunnioiteta ja vastaus on mallia argumentum ad hominem. Tämänkin kirjoituksen olisi voinut kirjoittaa asiallisena vastauksena Sanna Ukkolan kommenteille, mutta kirjoituksestasi saadun kuvan mukaan Sanna Ukkola on vain tietämätön ali-ihminen, joka ei tiedä mistään mitään. Jos olisit kunnioittanut Sanna Ukkolaa ja hänen kirjoitustaan edes vähän, olisit saattanut jopa löytää sanoista jopa hyviä pointteja.
On myös ironista, että pilasit potentiaalisesti hyvän ja rakentavan feminismikeskustelun väittämällä, että Sanna Ukkolan blogikirjoitukset pilaavat feminismikeskustelun. Rakentava keskustelu vaatii vasta-argumentteja ja kunnioitusta. Olisi mukava nähdä feminismikeskusteluissa enemmän nöyryyttä ja kunnioitusta, molemmilta osapuolilta. Kiitos ja hyvää kesää!
Toivottavasti saatte translain läpi ja ajettua myös naiskiintiöt joka paikkaan! Saataisiin kaikki johtoasemat täyteen niitä Juhia, joiden passissa lukee nainen. 😉
Näin miehenä: en pidä siitä, että minua pojitellaan. Olen aikuinen mies. En siedä pojittelua työssä, en siedä sitä vapaa-ajalla, en siedä sitä tutuilta enkä tuntemattomilta. Se osoittaa kunnioituksen puutetta. Tuota pojittelua kun tapahtuu yleensä vanhemman väen suunnasta (silti itse teitittelen heitä ollakseni kohtelias), mutta nuoremmatkin ihmiset ovat sen omaksuneet, joten arvatkaa vaan miten vastenmielistä on kuulla pojittelua esimieheltä, joka on minua varmaan noin 10 vuotta vanhempi.
Ymmärrän siis, miksi jotkut naiset hermostuvat ”tytöttelystä”. Se on epäkunnioittavaa, ja sen tekee pahemmaksi juurikin se, miten sitä tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa, eikä jossain baarin edustajalla kello 2 aamuyöllä jonkun kantapeikon toimesta. Odottaisin enemmän käytöstapoja. Tätä sopisi muidenkin miesten pohdiskelevan. Ainakin niiden, jotka kykenevät empatiaan.
Ja vaikken oikeassa elämässä pahemmin näe sukupuolisyrjintää, niin vanhat kangistuneet sukupuoliroolit näkyy jo pelkästään avaamalla tv:n. Sellainen ”naiset kuuluvat keittiöön ja tiskirätti käteen” ja ”miehet korjaavat autoja ja urheilevat”-kuvan luominen ohjelmien ja mainosten kautta saa minut ärsyyntymään, sillä koen että katsojaa pidetään täydellisenä idioottina, jolle pitää myydä tavaraa tai ohjelmaa yksinkertaistamalla ihmisiä. Hassua miten jotkut jaksavat kyseenalaistaa muiden ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia, mutteivat suostu kyseenalaistamaan ympäriltä tulevan tiedon todenmukaisuutta (ts. etsimällä tietoa itse useammasta luotettavasta lähteestä) tai eivät suostu kyseenalaistamaan mielipiteitä, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen asiaan.
Lähinnä tulee sellainen olo noista feministien/feminismin vihaajista, että se porukka on harvinaisen typerä. Toistellaan vaan sitä omaa mantraa siitä, miten naiset eivät pysty samoihin asioihin kuin miehet tai kertovat missä heidän mielestään naisen ja miehen paikka on. Jaksetaan yrittää ängetä arvostelemaan toisten elämää, eikä siitä tarvitsisi välittää, jollei sellainen ajattelemattomuuden huippu seuraisi mm. työelämään.
Spot on, Tuomas!
Kirjoitit sanoiksi omat ajatukseni.
”Vaaditaan tasa-arvoa kaikille, jotka kärsivät nykyisistä valtarakenteista, eli kaikille sukupuolille, seksuaalisuuksille, ihonväreille ja yhteiskuntaluokille.”
Ei feministit vaadi tasa-arvoa vaan tasamäärää. Feministit katsovat esim. naisten määrää erinäisissä paikoissa ja vetävät johtopäätöksen että naiset ovat sorrettuja ja määrät pitää tasata. Tästä paistaa läpi naisia infantilisoiva näkemys missä heidän omia valintojaan ei kunnioiteta vaan heille halutaan vaikka keskimäärin sama urakehitys kuin miehille vaikka naiset tekevät keskimäärin vähemmän työtunteja. Käytännössä tämänlainen feminismi haluaa etuoikeuksia naisille sukupuolen perusteella.
”Toistellaan vaan sitä omaa mantraa siitä, miten naiset eivät pysty samoihin asioihin kuin miehet tai kertovat missä heidän mielestään naisen ja miehen paikka on. Jaksetaan yrittää ängetä arvostelemaan toisten elämää, eikä siitä tarvitsisi välittää, jollei sellainen ajattelemattomuuden huippu seuraisi mm. työelämään.”
Näinhän tämä menee puolin jos toisinkin. Tosin työelämään feministit haluavat väkisin kiintiöitä ja laskea standardeja. Tätä on tapahtunut täällä Euroopassakin, mutta tässä tuore juttu jenkkilän puolelta: http://nypost.com/2015/05/03/woman-to-become-ny-firefighter-despite-failing-crucial-fitness-test/
Jossain vaiheessa tämä pelleily kostautuu ja maksetaan viattomien, kollegoiden tai molempien hengillä.
Ei hyvä.
”Suomessa on liberaalifeministejä, radikaalifeministejä, ekofeministejä, queerfeministejä, ja feministiseen liikkeeseen kuuluvat niin perinteikkäät instituutiot kuten Naisasialiitto Unioni kuin paikalliset ryhmät, löyhät verkostot ja yksittäiset aktivistit. ”
Mikäli feministit oikeasti haluaisivat tasa-arvoa tasapuolisesti kaikille, silloin ei tarvittaisi näin montaa eri alalajiketta. Kehtaampa myös väittää, että nuokaan laatikot eivät vielä riitä kaikille. Tämä lähinnä kertoo siittä, miten feministit eivät oikein tiedä itsekkään mitä edustavat.
Tässä vielä kuv, joka kiteyttää sen miksi haluan tasa-arvoa ja en feminismiä https://narf-archive.com/pix/f0d744b86fb2861e8bbd63438bdb009c407a2d15.jpeg
Onko Sanna ilmoittautunu jo vapaaehtoistyöhön?
Kiitos, hyvin kirjoitettu!
Sanna Ukkolalla ei – kuten monilla muillakaan feminismiä ruoskivilla – ole väitteidensä pohjalla rahtuakaan faktatietoa, mutta sitäkin enemmän tunnetta.
Ihmiset tyhmenevät, mielipiteet kovenevat.
Feminismikeskustelu voisi näyttää aika erilaiselta, jos jo peruskoulussa käsiteltäisiin tasa-arvoa, sen vaikutuksia yhteiskuntaan sekä kulttuurisia representaatioita (kuvia, satuja, tekstejä) ja niiden salakavalaa vaikutusta ihmisten asenteisiin ja identiteettiin eri aineiden kautta (esim. historia, äidinkieli, kuvaamataito).
Nyt keskustelun taso on surkeaa: toinen puoli yrittää puhua yhteiskunnallisista rakenteista, toinen mesoaa, kuinka feministit ovat munan puutteessa eläviä tiukkapipoisia rumia ämmiä, jotka sietäisi joukkoraiskata. Kumpikaan ei kuule toista, koska puhumme eri asioista ja eri kielellä.
Uskon, että jokainen älykäs ihminen ilmoittautuu feministiksi, kun ymmärtää mitä se on ja miten se hyödyttää yhteiskuntaa.
Ikävä kyllä feminismin vastustajat ovat kovempiäänisiä ja populistisempiä. Siksi he pääsevät myös helpommin esiin mediassa.