Hallituspohjan selvittyä kukaan ei varmasti odottanut seuraavalta neljältä vuodelta luokkayhteiskunnan ja patriarkaatin purkujuhlia. Hallitusohjelman toteamus siitä, että nyky-Suomessa “naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”, sekä julkisen sektorin leikkausohjelma kuitenkin todistavat, ettei neuvottelijoilla ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tasa-arvo oikeasti tarkoittaa, minkälaista vallan uudelleenjakoa tasa-arvon toteutuminen vaatisi ja miten heidän tekemänsä esitykset itse asiassa heikentävät sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Jos vanhemmuuden kustannukset ja vanhempainvapaat jakaantuisivat tasaisemmin, jakaantuisi myös osa hallituksen esittämien leikkausten vaikutuksista tasaisemmin. Mitään toimenpiteitä tasa-arvoisemman vanhemmuuden edistämiseksi ei kuitenkaan olla esitetty. Tämän takia subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttaminen, lapsilisien indeksikorotusten poisto, vanhempainrahan leikkaus sekä korotetut päivähoitomaksut iskevät kovasti juuri äitien talouteen ja synnyttämisen jälkeiseen työllistymiseen. Uudistukset kannustavat lasten hoitamiseen kotona oman urakehityksen sijaan. Positiivisena pilkahduksena hallitusohjelma kuitenkin parantaa isien asemaa erotilanteissa huoltajuus- ja tapaamisoikeusuudistuksella.
Julkisen sektorin alat kuten koulutuslaitos sekä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat työntekijöiltään naisvaltaisia aloja. Hallitusohjelmassa ei lähdetä korjaamaan sukupuolittuneita työmarkkinoita ehdottamalla sukupuolisensitiivistä kasvatusta tai alojen palkkaerojen korjausta. Sen sijaan suurimpia leikkauksia suunnataan juuri näille aloille. Leikkaukset tulevat väistämättä tarkoittamaan henkilöstövähennyksiä, jotka taas lisäävät naisten työttömyyttä.
Tasainen kahden sukupuolen edustus päätöksenteossa ei vielä ole feministisen politiikan tae, eikä naispäättäjä välttämättä aja miespäättäjää feministisempää politiikkaa. Se, että neuvotteluissa on kahden sukupuolen edustajia tasaisesti, ei myöskään takaa intersektionaalisen feminismin toteutumista. Jos kaikki neuvottelijat ovat sukupuolestaan riippumatta valkoisia keskiluokan edustajia, transhenkilöiden ja muunsukupuolisten, eri etnisten taustojen, vammaisten ja eri tuloluokkien huomioiminen neuvoteltavassa politiikassa näyttää jäävän haaveeksi. Tästä huolimatta ei voi olla kritisoimatta sekä hallitusneuvottelijoiden sukupuolijakaumaa että tulevan hallituksen edustavuutta.
Hallitusneuvotteluissa kaksi kolmasosaa osallistujista ja kuulluista asiantuntijoista olivat miehiä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991 Holkerin hallituksen naisten edustus hallituksessa jää alle 40 prosentin, kun ministereistä viisi on naisia ja yhdeksän miehiä. Hallituspuolueiden kansanedustajista vain 6 (!) allekirjoitti keväällä Naisasialiitto Unionin feministisen vaalilupauksen.
SSS-miesten rautaisella otteella johdettu hallitus vie Suomen tasa-arvon taantumuksen tielle. Heidän hallitusohjelmansa on ensimmäinen sitten 90-luvun, josta tasa-arvopolitiikka puuttuu kokonaan. Feministit, nyt on aika kitistä, pahoittaa mielensä, kritisoida äänekkäästi, tarttua lillukanvarsiin, ja nousta niille barrikadeillekin. Senhän me onneksi osaamme.
Puhut palkkaerosta niin kuin Suomessa olisi sellainen. Mutta Suomessa ei ole palkkaeroa miesten ja naisten välillä.
Annan tässä täsmälliset tiedot, jotta jokainen voi itse tarkistaa asian:
Vuonna 2013 työlliset miehet tekivät 2 203 024 000 tuntia ja naiset 1 760 649 000 tuntia (Tilastokeskus Työvoimatutkimus, Taulukot, Työvoimatutkimuksen aikasarjataulukot, 065). Vuonna 2013 työlliset miehet saivat työtuloja (palkka-, elinkeino- ja maataloustulot yhteensä) 48 078 437 000 euroa ja naiset 36 387 129 000 euroa (Tilastokeskus: Veronalaiset tulot, Taulukot, Veronalaiset tulot 2013, 4). Työllisten miesten keskituntipalkka oli 21,82 euroa ja naisten 20,67 eli naiset saivat 94,72 % miesten työtuloista.
Näissä luvuissa on mukana yrittäjät, osa-aikatyöntekijät, tulot ylitöistä ja palkka sivutoimesta. Ylityölisät ovat noissa luvuissa mukana korotettuina tuntipalkkoina, mutta työtunnit vain yksinkertaisina tunteina.
Jos on tasa-arvon mukaista, että ylitöistä maksetaan korotettua palkkaa ja että esimerkiksi yötyöstä maksetaan yötyölisää, ei tuossa 5 % erossa ole mitään tasa-arvon vastaista.