Byggandet av ett kolneutralt, ekologiskt och socialt bärande Helsingfors är inte ett alternativ. Det är en nödvändighet.
Framtidens Helsingfors måste byggas som en förebild för hållbar utveckling. Vi kan inte längre leva i tron att vi är den sista generationen på planeten eller i staden. Vi kan inte heller godkänna att vår välfärd byggs på någon annans bekostnad.
Staden måste bära sitt ansvar med egna anskaffningar och möjliggöra miljövänlig verksamhet för invånarna. En hållbar stad beaktar både miljö- och socialaspekter i allmänna anskaffningar.
En tät stadsstruktur, övergång till 40 % målsättning för minskningen av utsläpp samt att avstå från fossila bränslen är några exempel på stadens möjliga åtgärder. Helsingfors har planerat bostadsområden utan bilplatser. Det här påverkar bostädernas pris och invånarnas miljöbeteende. Ännu fler bilfria områden borde planläggas och samtidigt måste man utveckla de allmänna transportmedlen och cykelvägarna för att stöda boendet. Kollektivtrafikens kvalitet borde förbättras och biljettpriserna sänkas. För att finansiera det här borde ett försök med trängselavgifter inledas. Centrum borde utvecklas mot ett bilfritt håll, det kunde inledas genom att göra en esplanad till en gågata och den andra dubbelriktad.
Återvinningen och cyklandet måste bli lättare. I Helsingfors är innergårdarna i flera kvarter inhägnade och varje husbolag har bara en liten plätt till sitt förfogande. Staketen på innergårdarna borde rivas så att kvarteren kunde utnyttja gårdarna och planera avfallshanteringen gemensamt. Då kunde insamlingspunkterna bli mer mångsidiga och flera ställen kunde ha till exempel metall- eller glasinsamling. Helsingfors har planlagt flera förbättringar för cyklisterna. Förbättringarna förverkligas ändå för långsamt. Antalet cykelparkeringar och cykelramper i trappor borde öka genast.
En ekologiskt och socialt hållbar stad är också en stad där det är bra att bo och där man kan forma stadskultur.
Hiilineutraalin, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän Helsingin rakentaminen ei ole vaihtoehto. Se on välttämättömyys.
Tulevaisuuden Helsingin on rakennuttava kestävän kehityksen esikuvaksi. Emme voi elää kuvitellen, että olemme viimeinen sukupolvi tällä planeetalla tai tässä kaupungissa. Myöskään emme voi hyväksyä hyvinvointimme rakentamista toisten riiston varaan.
Kaupungin on kannettava vastuunsa omissa hankinnoissaan ja mahdollistettava asukkaiden ympäristöystävällinen toiminta. Kestävä kaupunki ottaa niin ympäristölliset kuin sosiaaliset näkökulmat huomioon julkisissa hankinnoissaan.
Tiivis kaupunginrakenne, siirtyminen 40 % päästövähennystavoitteeseen sekä fossiilisista energialähteistä luopuminen ovat pari esimerkkiä kaupungin mahdollisista toimenpiteistä. Helsinkiin on tulossa asuinkohteita joihin ei ole kaavoitettu autopaikkoja. Tämä vaikuttaa asuntojen hintoihin ja asukkaiden ympäristökäyttäytymiseen. Autopaikattomia kohteita tulisi kaavoitta runsaasti enemmän ja julkista liikennettä sekä pyöräteitä kehittää kohteiden tueksi. Joukkoliikenteen laatua tulee parantaa ja lippujen hintoja laskea. Tämän rahoittamiseksi tulee aloittaa ruuhkamaksukokeilu. Keskustaa tulisi kehittää autottomaan suuntaan, voisi aloittaa tekemällä yhdestä esplanadista kävelykatu ja toisesta kaksisuuntainen.
Kierrättäminen ja pyöräily on tehtävä helpommaksi. Helsingissä useimpien korttelien sisäpihat ovat aidattu ja jokaiselle taloyhtiölle jää käytettäväksi vain pieni läntti. Sisäpihojen aidat tulisi purkaa ja kortteleiden yhteisesti suunnitella jätehuolto, jolloin keräyspisteiden monipuolisuutta voisi laajentaa ja useammalle paikalle sijoittaa esimerkiksi metallin- ja lasinkeräystä. Helsinkiin on kaavoitettu useita parannuksia pyöräiliöiden hyväksi. Parannuksent kuitenkin toteutetaan liian hitaasti. Pyöräparkkeja ja portaisiin sijoittuvia pyöräliuskoja tulisi lisätä välittömästi.
Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kaupunki on myös sellainen, jossa on hyvä asua ja jossa pääsee muodostumaan kaupunkikulttuuria.
Vastaa