Kokoomuksen Juhana Vartiainen ilmoitti eilen blogissaan, ettei aio asettua ehdolle jatkokaudelle Helsingin pormestarina. Vaikka nykyistä kautta on vielä vuosi jäljellä, teksti toimii eräänlaisena Vartiaisen pormestariuden testamenttina.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana olen viimeisen kolmen vuoden ajan tehnyt paljon töitä pormestari Vartiaisen kanssa ja istunut päiväkaupalla yhteisissä neuvottelupöydissä. Arvostan Vartiaisen kaupunkipolitiikassa etenkin ilmastopoliittista otetta, jossa, kokoomustaustasta huolimatta, on visio kaupungista joka ei pyöri autoliikenteen ehdoilla. Arvostan myös segregaatiokehitystä vastustavaa politiikkaa ja pidin rohkeana vetona, että Vartiainen tänä talvena otti kantaa painotettujen luokkien purkamisen puolesta.
Vartiaisen todistaa kuitenkin testamenttiblogissaan, ettei hän näiden vuosien aikana ole omaksunut pormestarilta vaadittavaa kiinnostusta kaupungin kokonaisuudesta vaan on tarrautunut tuottavuusekonomistin identiteettiin. Vartiainen on pormestarina pitänyt kaupunkia turhauttavan tehottomana ja hän on keskittynyt suurennuslasilla etsimään suuria rakenteellisia muutosmahdollisuuksia.
Mitä löytyikään kun pormestari nyt luettelee merkityksellisiä saavutuksiaan?
Vartiainen nostaa esimerkiksi Hitaksen purkamisen, koska se on Aalto-yliopiston arvion mukaan maksanut kaupungille 35 miljoonaa euroa vuodessa. Vartiaisen blogissa ei kuitenkaan kerrota, että arvio perustuu laskennalliseen tulonmenetykseen, eli siihen minkälaiset tulot kaupunki olisi voinut saada jos hintasäännellyn asumisen sijaan samoille tonteille olisi rakennettu maksimaalista voittoa tavoittelevia asuntoja. Maksimaalista voittoa tavoitteleva gryndaus ei kuitenkaan ole kaupungin tehtävä vaan kaupunki osoittaa tietyn määrän tontteja erilaisille hintasäännellyn asumisen muodoille jotta huolehdimme siitä, että eri tuloisilla ihmisillä on mahdollisuus asua Helsingissä. Vaikka Hitasta ei rakenneta, niin kaupunki ei ole lakkauttanut tonttien luovuttamista hintasäännellylle asumiselle eikä näin ollen näitä Aalto-yliopiston teoreettisten mallien kautta lasketut tulot ole ropisemassa kaupungin kassaan.
Toinen asia, jota Vartiainen blogissa juhlistaa, on hänen tulkintansa siitä, että henkilöstöä olisi nykyisen kaupunkistrategian perusteella helpompaa irtisanoa. Vaikka hän nostaa kirjoituksessaan myös henkilöstöä tukevia päätöksiä, kuten palkkakehitysohjelman, niin irtisanomisista kirjoittaessa paistaa läpi pormestarin epäilevä suhtautuminen työntekijöihin suojatyöpaikkojen hyödyntäjinä. Todellisuudessa kaupungin henkilöstöpolitiikka on sekä edellisellä että nykyisellä strategiakaudella perustunut siihen, että tehtävien ja toimintojen muuttuessa, tarjotaan työntekijöille muita töitä suoran irtisanomisen sijaan.
Näiden taloudellisesti melko yhdentekevien toimien nostaminen merkityksellisiksi nimenomaan ekonomistin näkökulmasta osoittaa minusta ennen kaikkea, ettei ole helppo löytää kaupungin tuottavuutta merkittävästi parantavia toimia, ainakaan jos niitä etsii lakkauttamalla, ulkoistamalla tai henkilöstöön epäilevästi suhtautuen.
Kun haluamme parantaa sekä kaupungin taloutta että kaupunkilaisten elinolosuhteita pitkällä tähtäimellä tulisi:
1) panostaa terveysongelmien ja eriytymisen ennaltaehkäisyyn ja purkamiseen
2) panostaa työntekijöiden hyvinvointiin: työympäristöön, palkkaan ja inhimilliseen työtahtiin
3) panostaa kalliiden ja laajojen digijärjestelmien hankintaan pitämällä huolta, että ne toimii
4) panostaa tilojen ja infran korjaukseen ajoissa
Vasemmistoliitto on seuraavissa kuntavaaleissa aidosti mukana kilpaamassa Helsingin suurimman puolueen paikasta. Me ajamme inhimillistä kaupunkia luovaa talouspolitiikkaa lillukanvarsiin tarttuvan tehostamisvimman sijaan.
