Suomessa suhtaudutaan aborttiin yhä konservatiivisemmin. Puolueiden puheenjohtajista Timo Soini, Päivi Räsänen ja Juha Sipilä ovat julkisesti kertoneet vastustavansa aborttia vähintään henkilökohtaisella tasolla, eikä heidän lausunnoillaan näytä olevan vaikutusta puolueiden kannatukseen. Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat tehneet useita lakialoitteita, joissa esitetään terveydenhoidon ammattilaisille oikeutta kieltäytyä osallistumasta aborttiin vakaumukseensa vedoten sekä abortin myöntöajan lyhentämistä. Niin kutsuttua omantunnonvapautta käsittelevä kansalaisaloite on vastikään kerännyt yli 50 000 allekirjoitusta.
Vaikka Suomen aborttilainsäädäntöä on pidetty väljänä, ei se ole sitä käytännössä. Abortti ei ole naisen automaattinen oikeus, vaan siihen tarvitaan sekä kahden lääkärin suostumus että taloudellinen tai sosiaalinen perustelu. Aborttilainsäädäntömme onkin EU-maiden tiukempaa luokkaa. Abortin läpikäyneiden kertomuksia lukiessa huomaa, että kahden lääkärin haastattelun aikana naisen päätös saatetaan kyseenalaistaa useaan kertaan ja terveydenhuollon henkilökunta ei aina toimi päätöksenteossa naisen tukena.
Ennaltaehkäisyä, ei tiukennuksia
Paras keino vähentää abortteja ei ole lainsäädännön tiukentaminen, vaan panostaminen ennaltaehkäisyyn, eli ehkäisyn ja jälkiehkäisyn helppoon saatavuuteen sekä seksuaalivalistukseen. Suomessa voisi tarjota ehkäisyä maksuttomasti kaikille alle 26-vuotiaille. Norjassa maksutonta ehkäisyä tarjotaan 19-vuotiaaksi asti sitten vuoden 2002, ja nyt maan terveysviranomainen ehdottaa maksuttomuuden laajentamista 25-vuotiaisiin asti. Norjassa ehkäisyreseptejä voivat jakaa lääkärien lisäksi myös kätilöt ja terveydenhoitajat. Vaikka Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee kuntia jakamaan ehkäisyä nuorille ilmaiseksi, se on jäänyt useissa kunnissa toteuttamatta.
Suomessa abortteja suoritetaan jo nyt Pohjoismaista vähiten, ja ei-toivotut teiniraskaudet ovat vähentyneet tasaisesti. Synnyttäneiden naisten abortit ovat sen sijaan pysyneet samalla tasolla, joten tarvetta olisi panostaa neuvoloissa raskauden jälkeiseen ehkäisyneuvontaan.
Ketään ei pakoteta suorittamaan aborttia
On valheellista väittää, että Suomessa pakotettaisiin ketään omatuntonsa vastaisesti osallistumaan aborttiin. Kaikki kätilöiksi ja gynekologeiksi kouluttautuvat tietävät, että raskaudenkeskeytykset tulevat olemaan osa heidän työtään. Elleivät he halua osallistua raskaudenkeskeytyksiin, he voivat valita uran muissa hoitoalan tehtävissä.
Omantunnonvapautta käytetään abortin vastustajien toimesta takaporttina, jonka avulla halutaan vähentää naisten päätäntävaltaa ja oikeutta omaan kehoonsa. Omatunnonvapauden puute esitetään suurena ammatillisena epäkohtana, vaikka sekä Kätilöliitto että Suomen Gynekologiyhdistys pitävät ilmiötä marginaalisena. Kätilöliitto on vakuuttunut, että henkilöstöä riittää, vaikka laki muuttuisikin. Viranomaiset ovat kuitenkin jo nykyisen lainsäädännön puitteissa joutuneet muistuttamaan pienen kunnan terveydenhuollon henkilökuntaa, että lakia tulee abortin kohdalla noudattaa.
Abortin saaminen on vaikeutunut merkittävästi maissa, joissa on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia omantunnonvapauteen vedoten. Norjassa valmistellaan lainsäädäntöä, jonka perusteella lääkäri voisi kieltäytyä lähetteen kirjoittamisesta aborttia haluavalle. Italiassa yksittäiset sairaalat ovat kieltäytyneet suorittamasta abortteja ja Yhdysvalloissa on osavaltioita joissa apteekit voivat kieltäytyä myymästä ehkäisyvälineitä omantunnonvapauden nimissä.
Tabu on abortin suurin ongelma
Iltalehteen haastattelun antanut gynekologi Sari Tanus, joka on myös yksi kansalaisaloitteen alkuunpanijoista, väittää, että jopa 10 prosenttia kaikista mielenterveyshäiriöistä liittyisi tavalla tai toisella aborttiin. Väitteelle ei ole tukea, sillä tieteellisissä tutkimuksissa yhteyttä mielenterveyshäiriöiden ja abortin välillä ei olla todettu. Kätilöliitto korostaakin, ettei tunteiden kokeminen abortin yhteydessä ole rinnastettavissa mielenterveyden ongelmaan.
Abortin tehneisiin naisiin liitetään usein mielikuva kevytkenkäisyydestä ja vastuuttomuudesta. Itse koen tämänkaltaisen aborttiin liittyvän sosiaalisen stigman ongelmalliseksi, koska se johtaa häpeään ja vaikenemiseen omasta kokemuksestaan. Stigma jää myös yksin naisen kannettavaksi, vaikka raskauteen tarvitaan toinenkin osapuoli.
Yhteiskunnallinen stigma on niin vahva, että abortin tehneiden naisten julkinen keskustelu on lähes olematonta, vaikka nimettömiä kokemuskertomuksia etsimällä löytyy. Koska julkisuudessa ei niinkään esiinny naisia, joille ei ole jäänyt traumaa abortista, liitetään aiheeseen automaattisesti suuri suru ja ahdistus. Abortin häpeäleiman häivyttäminen toisi helpotusta monille abortin läpikäyneille.
Häpeästä vapautukseen
Yhdessä asiasta abortin vastustajat ovat oikeassa: meidän tulisi puhua abortista. Peräänkuulutan julkista keskustelua, jossa huomioidaan vastustajien ja hoitohenkilökunnan lisäksi myös abortin tehneiden naisten mielipiteet. Meidän tulisi myös puhua siitä, miten abortti ei ole loppuelämää leimaava häpeätaakka.
Abortti ei ole Suomessa vapaa, ei lakiteknisesti eikä käytännössä. Useassa muussa EU-maassa abortin syyksi riittää naisen oma päätös. Sen sijaan, että lisäämme omantunnonvapautuksia ja tiukennuksia nykyiseen lainsäädäntöön, meidän tulisi ajaa abortin vapauttamista ja naisen oikeutta omaan kehoonsa. Niin julkisen keskustelun kuin lainsäädännön keskiössä tulisi olla naisten oikeuksien ja vapauden tukeminen niiden tukahduttamisen sijaan.
Henkilön joka miettii kätilön uraa ja vastustaa aborttia, ei tulisi edes harkita ryhtymistä kätilöksi. Ei tarvitse lakia muuttaa, kun vaan muistaa mitä sanoin. Ei tämä nyt voi olla niin vaikeaa!!!
Ihmiset jotka tahtovat kätilöiksi tai gynekologeiksi ajattelevat, että pääsevät auttamaan elämää maailmaan. Auttamaan synnytyksessä uusia vanhempia jne.
Ei kukaan erikoistu sille alalle koska tahtoo tehdä abortteja. Lääkäriksi tullaan koska pidetään ihmiselämää pyhänä. Ei yksikään kätilö tai lääkäri tee abortteja koska kannattavat niitä.
Aborteissa auttaville lääkäreille ja kätilöille tulee usein kovia omantunnon tuskia.
Ihan oikein että saa lääkärit ja kätilöt olla tekemättä abortteja, et voi pakottaa tappamaan. Lääkärien valakin kieltää sen.
Elämä kun ei ole vain niin mustavalkoista ja olisi naiivi edes ajatella, että auttaisi elämää maailmaan pelkästään! Ei kukaan hankkiudu raskaaksi tahalleen, tehdäkseen abortin. Nytkin tänään joka sekunti syntyy lisää elämää ja joka toinen sekunti joku kuolee. Oletko koskaan miettinyt, kauanko tämä planeetta kestää lisääntyvän ihmismäärän. Tähän kun lisätään kaikki mahdolliset tavat pidentää ihmisen ikää, puhumattakaan kuolemansairaiden kiduttavan elämän jatkamisen. Meitä on nyt yli seitsemän miljardia ihmistä, ymmärrätkö, 7 316 010 985. Voit miettiä mitä se on 10 vuoden päästä. Tästä seuraavasta voit seurata tilannetta joka hetki. http://www.worldometers.info/fi/
Lainaan tässä vielä Lorna Byrneä kirjassaan,”Enkeleitä Hiuksissani”
Raamatusta voi lukea, kuinka jumala tunsi sinut jo ennen kuin sinut hedelmöitettiin. Tämä johtuu siitä, että olemme ennen hedelmöitystä kaikki henkisiä olentoja taivaassa, jossa jonotamme vuoromme syntyä maan päälle.
Maailmassa tehdään valtavasti abortteja. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka äiti päättäisi tehdä abortin, pieni sielu on jo aiemmin tiennyt siitä mahdollisuudesta ja silti valinnut juuri tämän naisen äidikseen – vaikka se tarkoittaakin, että vauva ainoastaan hedelmöitetään eikä se koskaan saa mahdollisuutta syntyä. Pieni sielu on äitinsä valinnut ja rakastaa häntä, kävipä miten tahansa. Sielun rakkaus on varauksetonta. Haluaisin kaikkien naisten muistavan tämän ja etenkin niiden, joille on tehty abortti. Nuori tyttö turvautui kenties aborttiin, koska pelkäsi elämää, suurta maailmaa tai mahdollisesti vanhempiensa reaktiota. Nuoresta tytöstä tuntui ehkä siltä, ettei hänellä ole ketään, jolle uskoutua tai jolta pyytää apua.
Muistakaa, ettei vauvan sielun rakkaus katoa mihinkään eikä sielu koskaan syytä ketään siitä, ettei saanut syntyä. Sielu tiesi alun alkaenkin, mitä tuleman piti, ja antoi silti äidilleen kaiken rakkauden
Eli aikuisen ihmisen murhaaminen ei ole väärin, koska hänetkin Jumala on nähnyt ja valinnut ennalta osaansa? Itse uskon että syntymättömät vauvat pääsevät Jumalan armosta taivaaseen mutta ei se fakta sitä tekoa silti oikeuta sen enempää kuin kenen tahansa taivaaseen matkalla olevan (eli uskovaisen) tappamistakaan.
Omantunnon vapautta korostavien logiikalla suuri osa tälläkin viikolla tehtävästä sosiaalityöstä ja terveydenhuollosta, poliisi- ja pelastustyöstä puhumattakaan, jäisi kokonaan tekemättä. Omien henkilökohtaisten mieltymysten jättämistä oman työn ulkopuolelle tavataan kutsua ammatillisuudeksi.
Olen ammatiltani kätilö ja työskentelen naistentautien parissa. Työhöni kuuluu myös raskaudenkeskeytyspotilaiden hoito. En ole hakeutunut alalle halusta työskennellä nimenomaisesti synnytyssalissa, enkä ole hakeutunut alalle työskennelläkseni vain ja ainoastaan radkaudenkeskeytysten parissa. Minä hakeuduin alalle, jotta voisin toimia naisten terveyden hoitajana heidän koko elämänkaaressaan. Osalla naisista matkan varrelle osuu myös tarve raskaudenkeskeytykseen ja siinäkin tilanteessa minun tehtäväni on tarjota oma ammattitaitoni potilaan hyväksi. Jos olen tässä ammatissa mitään oppinut, niin ainakin sen, ettei elämä ole mustavalkoista, eikä se useinkaan mene niin kuin on suunnitellut ja kuvitellut. Minä olen äärimmäisen ylpeä, että saan olla kätilö niin toivotusti kuin ei-toivotustikin raskaana oleville ja voin tarjota heille apua, oli heidän tarpeensa ja ongelmansa minkälainen tahansa. Abortti on naisen oikeus ja minun tehtäväni on olla naisen asianajaja myös raskaudenkeskeytyksessä.
Hyvä kirjoitus. Ainakaan Juha Sipilä ja Timo Soini ei joudu kantamaan sitä lasta ensin 9 kk ennen syntymää. Minusta abortti kuuluu näihin oikeuksiin, jonka nainen voi tehdä itse. En vastusta tätä toimenpidettä. Minä vaan en ole koskaan hyväksynyt sitä, että joidenkin mielestä uskonnolla tai siihen verrattavilla asioilla voidaan kieltäytyä tekemästä jotain. En ole koskaan, kuullut Juha Sipilän tai Timo Soinin mielipidettä siihen, kuinka he toimisivat, jos se rakas puoliso tai joku muu erittäin läheinen henkilö tulee raskaaksi esim. seksuaalisen väkivallan uhrina. Pitäisikö se lapsi silti pitää? Tähän ei ole muuten vastanut selkeästi, minkään uskontokunnan edustaja, joiden uskonto kieltää aborttin. Tiedän, että terveydenhuollon ammattilaiset painostaa todella paljon, ennen kun myöntävät abortin. Täytyy todella olla määrätietoinen, että saa haluamansa. Ystäväni nuorena haki aborttia, oli hänelle ehdotettu, että antaisin lapsen adoptioon. Hän mietti jo silloin, että miten tämä adoptoitu lapsi suhtautuu siihen, kun on aikuinen ja ymmärtää, että hänellä on mahdollisesti sisaruksia tai sisarpuolia, kun he ovat voineet elää äidin kanssa, mutta hän ei. Ja miten suhtautuu nämä lapset, jotka ovat saaneet olla äidin kanssa. Painostus ei mielestäni kuulu tähän päivään terveydenhuollossa, eikä muuallakaan. Se voidaan tulkita myös henkiseksi väkivallaksi, jota ei hajoitakkaan puoliso tai muu rakas, vaan viranomainen.
Raskaudenkeskeytyksessä tapetaan syntymätön vauva. Siksi se on eettinen ongelma ja omantunnon asia.
Vasemmistopoliitikoilta on jotenkin kaksinaismoraalista vastustaa kuolemantuomiota rikollisille, mutta sitten toisaalta olla valmiita langettamaan sellaisia syntymättömille lapsille, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet. Pitäisikö vastaavasti esimerkiksi alle puolivuotiaat vauvat saada viedä sairaalaan lopetettaviksi, jos niitä ei tahdokaan?
On tietysti tapauksia, joissa sikiön henki joudutaan uhraamaan, kuten silloin jos raskauden jatkuminen vaarantaisi äidin terveyden. Nyt sen sijaan vasemmisto on valmis asettumaan elämän ja kuoleman tuomariksi sosiaalisin perustein ilman oikeudenkäyntiäkään, mikä on aika raakaa peliä syntymättömien vauvojen hengellä.
Ei ole kummaa, ettei tällainen moraali ole johtanut vaalivoittoihin, vaan elämää enemmän kunnioittavat puolueet ovat enemmistössä eduskunnassa.
Hienoja vastauksia! Juurikin näin. Jos omatunnon mukaan tehtäisi kaikki työt, jäisi moni tekemättä. Jos on sitä mieltä, ettei voi elämää viedä missään tilanteessa, ei kannata hankkiutua sellaiseen ammattiin, jossa se on mahdollista. Uskontojen sotkeminen näihin asioihin on taas asia, jota en ikinä ymmärrä, mutta ei minun tarvitsekaan. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, jos se tuo lohtua, mutta muita turha sillä pelotella ja valistaa. Voisin yhtä lailla keksiä päästäni jonkun kirjan ja sanoa, että ihmisten pitää elää kyseisen kirjan oppien ja määräysten mukaan. Satuja…
Itse olen abortin tehnyt vuonna 2011. Syitä oli monia. Myös syy, miksi ylipäätään tilanteeseen ajauduin, on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Joskus ehkä leikkii ajatuksella olisiko lapsi tyttö vai poika, miltä näyttäisi. Mutta en sen sen suuremmin asiaa mieti saati murehdi. Olen nuoresta sairastanut masennusta, viimeisin todettu oli keskivaikea masennus. Tästä on jo aikaa. Samoin kärsin ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. En ole syönyt lääkkeitä enää jokuseen vuoteen enkä käynyt terapiassa enää kahteen vuoteen. En koe tällä hetkellä olevani masentunut, mutta raskauden ja sen keskeytyksen aikaan olin jonkun verran. Tapahtui liikaa kaikkea samaan aikaan. Mm. kaverin itsemurha. Mitään traumoja abortista ei ole jäänyt, ei fyysisiä ei henkisiä. En kadu asiaa tippaakaan eikä se tunnu millään tavoin pahalta. Se oli hyvä päätös, tärkeä päätös. Itse asiassa mietin, että jos olisin päätynyt vaikka painostuksesta synnyttämään, elämäni olisi varmaan täysin erilaista. Masennus olisi jatkunut. Voi olla etten edes eläisi enää… Lapsi olisi huostassa tai jonkun sukulaisen vastuulla. Eli olen yksi esimerkki siitä, ettei abortti välttämättä aiheuta traumoja, masennusta, mielenterveysongelmia.
Raskauteen tarvitaan toki toinenkin osapuoli, mutta abortista voi päättää nainen, halusi mies sitä tai ei. Tällöin on mielestäni reilua, että päätöksen tekijä kantaa myös vastuun päätöksestään. Samoin kun mieskin joutuu kantamaan vastuun lapsestaan, ainakin taloudellisesti.
Abortin kuuluukin olla pidempi prosessi, ei niitä sovi noin vain liukuhihnalta tehdä jos ei ole mitään terveydellistä syytä tai raskaus ei ole johtunut raiskauksesta. Mielestäni ”nyt ei vaan huvita saada lasta” -tyylinen syy on pätevä, mutta vaatii harkinta-ajan, ettei myöhemmin tule katumapäälle. Äidillä pitää olla aikaa punnita asiaa, eikä toimia hetken mielijohteesta.
Mielestäni hoitohenkilökunnan kieltäytyminen abortin suorittamisesta omantunnon syihin vedoten on tarpeellinen. Ei ketään tule lain mukaan velvoittaa tappamaan sikiöitä, jos uskonto tai vakaumus sitä salli. Se, että pitäisi vaihtaa pois kutsumustyöstään tämän takia, ei ole mikään argumentti kantasi puolesta. Sen sijaan terveyskeskuksilla tulee olla velvollisuus hoitaa toimenpiteen suorittava henkilöstö paikalle.